Ruotsin kansankoti ja Uusi Eurooppa

[tonttu]

privatdetektiv said:

Oliko Ruotsin armeija sodan aikana korotetussa valmiustilassa? Oliko Ruotsilla vaara joutua sotaan Saksan tai liittoutuneiden eli NL:n tai USA:n ja Englannin kanssa?

Tuskin. Kauttakulkusopimuksella ja malmikaupoilla maa turvasi ystävälliset välit Saksan kanssa, liittoutuneilla taas tuskin olisi ollut halua vallata suvereenia valtiota.

[sepi]

Olipas! täällä on siitä lisää,
en.wikipedia.org/wiki/Sweden_during_World_War_II

[pezo]

luuger said:

Ruotsi vuokraa sotilastukikohdan Tukholman läheltä. < Tämä toimisi mielestäni paremmin.

Sanoisin että hyvä idea, ja että Saksalais-Suomalainen sotilastukikohta.

[Doktor Veredeln]

pezo said:

luuger said:

Ruotsi vuokraa sotilastukikohdan Tukholman läheltä. < Tämä toimisi mielestäni paremmin.

Sanoisin että hyvä idea, ja että Saksalais-Suomalainen sotilastukikohta.

Kyllä. Suomalaisten hallinnoima sotilastukikohta, jossa olisi jonkin verran saksalaisia "neuvonantajia".

[tonttu]

Doktor said:

Kyllä. Suomalaisten hallinnoima sotilastukikohta, jossa olisi jonkin verran saksalaisia "neuvonantajia".

Eli piällystö

[achtung]

Tässä vain ihmettelin, että mihin tuollaista tukikohtaa oikeen tarvitaan? Ruotsi oli todellisuudessa Saksaan päin kallellaan voidaan sanoa, että noin Stalingradin motin tuhoamiseen asti ja sitten tajusivat siellä Håkanit ja Kallet, että Adolf häviää ja rupesivat lähentymään liittoutuneita.

Mutta kun sota on Saksalle kulkua voitosta voittoon(tai ainakin melkein) niin Ruotsi pysyy kokoajan Saksan puolella.

[inkvisiittori]

Ruotsiin perustettiin maailman ensimmäinen rotuhygienian instituutti jo 1920-luvulla, joten ruotsalaisten samat intressit rotuasioissa miellyttäisivät Saksaa ja mitään tukikohtaa ei tarvita, sitä paitsi Ruotsi on germaaninen valtio ja vanha suurvalta. Saksa kunnioittaa tätä ja pitää hyviä suhteita yllä Ruotsiin.

[Doktor Schmidt]

inkvisiittori said:

Ruotsiin perustettiin maailman ensimmäinen rotuhygienian instituutti jo 1920-luvulla, joten ruotsalaisten samat intressit rotuasioissa miellyttäisivät Saksaa ja mitään tukikohtaa ei tarvita, sitä paitsi Ruotsi on germaaninen valtio ja vanha suurvalta. Saksa kunnioittaa tätä ja pitää hyviä suhteita yllä Ruotsiin.

Ja lusthus, missä on rodullisesti korkeatasoista naisistoa (vrt. miehistö), on aina poikaa...eikä poikien reissuista juoruta kotona. Jokuhan voi eksyä miehistönkin puolelle.

[tonttu]

achtung said:

Tässä vain ihmettelin, että mihin tuollaista tukikohtaa oikeen tarvitaan? Ruotsi oli todellisuudessa Saksaan päin kallellaan voidaan sanoa, että noin Stalingradin motin tuhoamiseen asti ja sitten tajusivat siellä Håkanit ja Kallet, että Adolf häviää ja rupesivat lähentymään liittoutuneita.

1)jos hurrit sooloilee niin siellä on koko ajan joukkoja yhdistämässä sem Neuropaan
2)jos suomessa on saksan tärkeä tukikohta, sen tuhoaa jenkit sodan tullen varmasti. Jos se on ruotsissa ne on varovampia (ehkä)
3)Mihin neuvostoliitto oikeastaan tarvitsi porkkalaa?

[Doktor Schmidt]

tonttu said:

achtung said:

Tässä vain ihmettelin, että mihin tuollaista tukikohtaa oikeen tarvitaan? Ruotsi oli todellisuudessa Saksaan päin kallellaan voidaan sanoa, että noin Stalingradin motin tuhoamiseen asti ja sitten tajusivat siellä Håkanit ja Kallet, että Adolf häviää ja rupesivat lähentymään liittoutuneita.

1)jos hurrit sooloilee niin siellä on koko ajan joukkoja yhdistämässä sem Neuropaan
2)jos suomessa on saksan tärkeä tukikohta, sen tuhoaa jenkit sodan tullen varmasti. Jos se on ruotsissa ne on varovampia (ehkä)
3)Mihin neuvostoliitto oikeastaan tarvitsi porkkalaa?

Ei takaa mitään...USA valmistautui sodan tullen tuhoamaan Suomen lentokentät ydinaseilla.
Porkkalaa tarvittiin pitämään eduskunta raskaan tykistön kantaman päässä. Pani äijät vähän miettimään, mitä päätetään. Stalin jo tiesi, että suorasuuntaus terävöittää päätöksentekoa...

[tonttu]

doktor said:

Porkkalaa tarvittiin pitämään eduskunta raskaan tykistön kantaman päässä.

Sama koskee Svenska Riksadagia!

[sepi]

Neukutkin luopuivat porkkalasta sen strategisen vähäpätöisyyden takia 1956, niin mihin Germania tarvitsisi tukikohtaa Ruotsin maaperällä, turhaa ravausta ees taas keskellä itämerta, joka jo muutenkin on Tanskan, Norjan ja Pietarin vapaakaupungin takia pelkkä kusioja valtakunnan sisällä. Olisi helpompaa pitää hurrit aisoissa vaikkapa oikeastakin maailmasta tunnetulla ''sukellusvenetoiminnalla'' itämerellä esim. Aina olisi liikenteessä ainakin yksi U-Boot, jossa ydinkärjet ovat taisteluvalmiudessa jne jne...

[achtung]

tonttu said:

Mitä muita puolueita olisi?

Nyt kun on kesä eikä muutakaan ole kun aikaa, niin ajattelin palata tähän asiaan, että ruotsalaisia puolueita:
Folkpartiet(Kansanpuolue) Tunnetaan myös nimellä Folkpartiet liberalerna
Vuonna 1923 sisäisiin riitoihin romahtaneen liberaalin Frisinnade Landsföreningen raunioille vuonna 1934 perustettu liberaalipuolue, joka kannattaa sosiaaliliberalismia. Puolueen tunnuslause: "sosiaalista vastuuta ilman sosialismia". Vastusti kommunismia sekä kansallissosialismia ja kannatti sodan aikana puolueettomuutta. Todellisuudessa sodan jälkeen oli aktiivisesti NL:n vastainen. Mutta mites vaihtoehtohistoriassa?

Sveriges socialdemokratiska arbetareparti(Ruotsin sosialidemokraattinen työväenpuolue)
Ruotsin sosialidemokraattinen puolue, joka yleensä pitää enemmistöä Riksdagetissa. Puolueen äärisiipi erosi v. 1917 omaksi Ruotsin sosialidemokraattisen vasemmistopuolueeksi, joka vaihtoi nimensä Ruotsin kommunistiseksi puolueeksi. Sosiaalidemokraatit varmaan haluaisivat harjoittaa ehdotonta puolueettomuutta, mutta epävirallisesti puolta kysyessä ovat liittoutuneiden puolella.

Allmänna valmansförbundet/Högerpartiet(virallinen nimi v. 1952 -1969)/Moderata samlingspartiet(virallinen nimi v. 1969- )
Allmänna valmansförbundet oli konservatiivien voimien liittouma kasvavaa sosiaalidemokratiaa vastaan. Nykyinen nimi Moderata samlingspartiet tarkoittaa maltillista kokoomusta. Ennen sotaa puolueen suhtautuminen kansallissosialismiin jakoi puoluetta. Puolueen nuorisojärjestö Sveriges Nationella Ungdomsförbund oli avoimesti natsimielinen ja nuoret perustivat omia univormuihin pukeutuneita katutappelukaarteja hyökkäilemään ideologisten vihollisten kimppuun. Tämä johti siihen, että puolue lopulta erotti nuorisojärjestön puolueen piiristä ja molemmat jatkoivat omillaan. Puolueen puheenjohtaja Arvid Lindman oli sanonut, että puolue on kommunismia ja natsismia vastaan, mutta Lindman kuoli v. 1935 lento-onnettomuudessa, joten
todennäköisesti puolue oli ottanut Saksaa suosivamman linjan, jos Saksa olisi voittanut sodan.

Bondeförbundet/Centerpartiet
1913 perustettu Bonderförbundet oli keskustalainen puolue ja jossain määrin porvarillinen. Bonderförbundet oli pitkään liitossa sosiaalidemokraattien kanssa. Puolue piti sodan aikana yllä puolueettomuuspolitiikka ja varmastaisi jatkaisi sillä linjalla. Puolue vaihtoi nimensä 1957 Centerpartiet.

[tonttu]

Se konresvatiiviliitto voisi ruveta fasistiseksi nuorisojärjestönsä johdolla , en kyllä tiedä ruotsin puolueista paskaakaan.

[achtung]

Ja tässä vähän sekavampi pläjäys ruotsalaista fascismia...
Sveriges Fascistiska Kamporganisation (SFKO)(virallinen)/Sveriges Fascistiska Folkparti (SFFP)/Sveriges Fascistiska Folkparti och Kamporganisation oli käytännössä ihka ensimmäinen Ruotsissa oleva fasistipuolue ja Italian fasisteja matkittiin suoraan. Puolue perustettiin 1926 ja sen lehti oli Spöknippet, jonka suurin osa aineistosta oli käännöksiä italialaisista fasistilehdistä. Puolueen perustajia olivat Konrad Hallgren, Sven Hedengren ja Sven Olov Lindholm. 1928 perustettiin taistelujärjestö Stormgruppen Wasa. Puolue ei taistelussa keinoja juuri kaihtanut ja esimerkkitapauksena mainittakoon, että SFKO:n jäsen Sigvard Holmberg hyökkäsi tulevan pääministerin Per-Albin Hanssonin kimppuun v. 1928, mutta Hansson selvisi tilanteessa ilman sen kummempia vammoja. Puolue alkoi siirtyä fasismista kansallissosialismiin jo 1928. 1929 Lindholmin ja Hallgrenin vierailtua Nürnbergin puoluepäivillä he muuttivat puolueen linjaa ja puolue otti nimen Sveriges Nationalsocialistiska Folkparti (SNFP).

1930 SNFP hajoisi sisäisiin riitoihin ja puolueesta irtosi Stig Billen ja Per Engdahlin johtama ryhmä joka muodosti Nysvenska Folkförbundet- puolueen. Samana vuonna Nysvenska Folkförbundet muodostivat muutaman muun äärioikeistolaispuolueen kanssa Nysvenska Nationalsocialistiska Partiet-puolueen, joka otti myöhemmin nimen Svenska Nationalsocialistiska Partiet(SNSP) ja keräsi v. 1932 vaaleissa 15 175 ääntä eli 0,61% äänistä. Puolueenjohtajana toimi Birger Furugårg, joka ei pitänyt Sven Olov Lindholmin vasemmistosuuntauksesta. 1933 Sven-Olov Lindholm sai tarpeeksensa ja irtautui oman ryhmänsä kanssa SNSP:stä ja perustivat oman Nationalsocialistiska Arbetarpartiet (NSAP)-puolueen.

NSAP oli paljon eroja muiden ruotsalaisten äärioikeistolaisten ryhmien kanssa, sillä ne olivat kaikki täysin Saksan natsimallin mukaisia, mutta NSAP oli sosialistisemmin suuntautunut. 1938 alkoi imagon muutokset ja NSAP muutti nimensä Svensk Socialistisk Samling(SSS), vaihtoi hakaristitunnuksensa ruotsalaiseen Vaasa-lyhteeseen/Vasakärven. Kuten jo aiemmin mainitsin NSAP:lla/SSS:llä oli ollut alkuajoista lähtien linjaeroja Saksan NSDAP:n kanssa ja NSAP/SSS oli painottanut kansallissosialismissa sosialismia ja kannattivat strasserilaista näkemystä. Hitlerin puheita ja tekoja ei silti uskallettu suorasti kritisoitu ja NSAP:n nuorisojärjestö Nordisk Ungdom oli Hitler-Jugendin antaman esikuvan mukaan järjestetty ja NSAP:n lehti Den Svenske Nationalsocialisten kirjoitti sitä mitä Saksassa kirjoitettiin. SSS oli merkittävässä roolissa, kun sodan aikana perustettiin puolueen sisälle organisaatio Sveaborg, joka järjesti värväystoimintaa lähettääkseen vapaaehtoisia Suomeen, ensin Talvisotaan ja sitten Jatkosotaan. Sveaborg järjesti myös SS-vapaaehtoisten värväystoimintaa. Sveaborgia on verrattu yleensä Tanskan Schalburgkorpsiin ja Norjan Germanske SS Norgeen, jotka kuuluivat virallisesti SS:ssään. SSS jatkoi todellisuudessa toimintaansa v. 1950 asti, mutta virallisesti ja periaatteessa oli varsinainen toiminta lopahtanut Saksan myötä vuonna 1945.
SNSP:n taas loppui jo 1936 sen pärjättyä huonosti v. 1936 vaaleissa(vain 3 025 ääntä 0, 10% äänistä) vaikka se oli tehnyt vaaliliiton toisen natsipuolueen, Nationalsocialistiska Blocket:in kanssa, sillä Sven Olov Lindholmin NSAP(17 483 ääntä 0,61% äänistä) vei suuren osan niiden kannattajista. Nationalsocialistiska Blocketin huono äänisaalis johtuu siitä, että puolue oli vain pienen yläluokkaisen ryhmän puolue, jolla ei ollut minkäänlainsta kunnon pohjaa päästä valtaan. Puolueen perustaja Martin Ekström kehitti käsitteen "yläluokkainen kansallissosialismi" ja puolue lopetti toimintansa kannattajien puutteessa 40-luvulla. Puolueen koosta huolimatta se julkaisi 3 eri lehteä.

Oma lukunsa olivat Kyrkliga folkpartiet ja SNUF. Kyrkliga folpartiet oli kirkkoherra Ivar Rhedin perustama protestanttinen fasistipuolue, joka keräsi 1932 vaaleissa 8 911 ääntä/0,32% äänistä. Seuraavissa vaaleissa se sai vain 577 ääntä. SNUF oli alunperin Högerpartiet:sta eronnut nuorisojärjestö Sveriges Nationella Ungdomsförbundet och Förbund (SNUoF), joka sai maltillisesta kokoomuspuolueesta mukaansa 3 kansanedustajaa. Järjestön johtajana toimi Elmo Lindholm ja heillä oli omia taistelujärjestö(SA:ta matkien), kamporganisatio, jonka jäsenillä oli harmaat paidat ja siniset solmiot sekä hihanauhat.1935 puolue keräsi kunnallisvaaleissa 70 paikkaa ympäri maata ja vaihtoi nimensä Sveriges Nationella Förbund:ksi(SNF). Puolueen kannattajaluvut olivat 40 000 jäsentä. 1936 vaalit olivat tappio SNF:lle, joka jäi 31 015 äänellä ilman yhtään edustajan paikkaa. Per Engdahlin Riksförbundet Det nya Sverige liittyi SNF:n v. 1937 ja Engdahl sai varapuheenjohtajan aseman puolueessa. 1938 puolue julisti virallisen ohjelmansa, jossa se kannatti korporatiivista järjestelmää, uusruotsalaisuutta, radikaaliutta, sosialismia ja nationalismia. Samana vuonna Bengt-Olov Ljungberg johtama nuorisojärjestö Svensk Front liittyi SNF:ään ja Ljunberg järjesti SNF:n nuorisojärjestön uudelleen. 1941 SNF hajosi ja puolue menetti Engdahlin, Ljunbergin ja merkittävän osan nuorisojärjestönsä jäsenistä, jotka liittyivät Engdahl seuraajineen perustamaan Svensk Opposition(SO)-puolueeseen ja samana vuonna SNF alkoi saada rahaa Saksasta, joilla se pystyi julkaisemaan lehteä Dagsposten. Moniin muihin fasisti/natsijärjestöihin erotuksena on se, että SNF vieläkin periaatteessa olemassa.


Aina 20-luvulta 40-luvulle syntyi Ruotsissa uusia natsi- ja fasistipuolueita, suurin osa puolueista oli vain keskustelukerhoja ilman minkäänlaista todellista vaikutusmahdollisuutta ja jäivät todella lyhytikäisiksi. Myös monet puolueet vaihtoivat tiuhaan tahtiin puolueen nimeä sekä irtautuivat ja muodostivat omia ryhmiään jatkuvasti mikä tekee vaikeaksi saada selkoa hommasta, kun suurin osa on tiedoista kirjoitettu vieraalla kielellä.

Elikkä vaihtoehtohistoriassa Saksan kannattaisi tukea juuri tuota SNF:ta, joka oli ideologisesti lähimpänä. SSS taas sodan aikana tuli lähemmäs NSDAP:ta, mutta Sven Olov Lindholmin vasemmistosuuntauksesta tai Sven Olov Lindholmista tulisi päästä eroon. SSS:n sisällä olleesta Sveaborg-järjestöstä olisi myös voinut tulla merkittävä vaikutuskanava Saksan kannalta.


SFKO:n käyttämä tunnus

SNF:n käyttämä tunnus, muistuttaa NSAP:n käyttämää tunnusta.

Vaasa-lyhde

NSAP:n lippu ennen v. 1938 muutoksia