Wallonia ja Flanders

[Privatdetektiv Josef Matula]

Loogisinta olisi jakaa Belgia Hollannin, Ranskan ja Saksan kesken. Hollannille Flanderi eli hollanninkieliset osat, Ransakalle Vallonia eli ranskankieliset osat ja saksankielisen vähemmistön asuma-alueet Saksalle.

Kaupungit ja kunnat, joissa asuu sekä hollannin- että ranskankielisiä, järjestävät kansanäänestykset siitä kuuluako Hollantiin vai Ranskaan.

Tässä vaihtoehdossa kaikki on tyytyväisiä.

[tonttu]

Yksi mahdollisuus olisi antaa Saksalle kaikki Reinin itäpuoliset alueet, "luonnolliset rajat" on niin kivoja.

[achtung]

privatdetektiv said:

Loogisinta olisi jakaa Belgia Hollannin, Ranskan ja Saksan kesken. Hollannille Flanderi eli hollanninkieliset osat, Ransakalle Vallonia eli ranskankieliset osat ja saksankieliset osat Saksalle.

Kaupungit ja kunnat, joissa asuu sekä hollannin- että ranskankielisiä, järjestävät kansanäänestykset siitä kuuluako Hollantiin vai Ranskaan.

Tässä vaihtoehdossa kaikki on tyytyväisiä.

Paitsi vallooninationalistit, kuten SS-Obersturmbannführer Leon Degrelle.

[Privatdetektiv Josef Matula]

Kannattaisko Hollannista tehdä omaa topicia?

Mä oon aina ymmärtänyt sen että valloninationalisti on nimenomaan ranskanmielisiä, ainakin nykyään oikeassa maailmassa. Ja flaaminationalistit on Hollanti-mielisiä.

Oikeassa Belgiassa on jokaisesta normaalista puolueesta kaks versiota, hollanninkielinen ja ranskankielinen. On hollanninkielinen sosialistipuolue, ja on ranskankielinen sosialistipuolue. On hollanninkielinen liberaalipuolue ja ranskankielinen liberaalipuolue. On hollanninkielinen konservatiivipuolue ja ranskankielinen konservatiivipuolue. Niin ja on hollanninkielinen vihreä puolue ranskankielinen vihreä puolue.

[Puoluesihteeri]

Hollannilla on nyt oma säikeensä.

[Privatdetektiv Josef Matula]

Belgian kohtalo-äänetyksessä pitäs olla yks vaihtoehto lisää. Eli "Flanderi annetaan Hollannille ja Vallonia annetaan Ranskalle."

[Puoluesihteeri]

Laitetaanpa vielä selvyyden vuoksi Belgian tilanne pähkinänkuoressa.

-----------------------------------------------------------

TAISTELU BELGIAN HALLINNOSTA

Paroni Alexander von Falkenhausen (Belgian ja Pohjois-Ranskan Militärbefelshaber) hallitsi yksin koko Belgiaa ja siihen hallinnollisesti liitettyä Ranskan aluetta (Pas-de-Calais, Nord). Sivistynyt ja kosmopoliitti Falkenhausen pyrki välttämään I maailmansodan miehityksen virheet ja pitämään kaiken vallan itsellään, pitämään miehityksen rasitukset mahdollisimman vähäisinä ja belgialaisten luottamuksen vahvana.

Hänen vastustajansa NSDAP:ssa väittivät Falkenhausenin olevan liian pehmo ja yrittivät korvata sotilashallinnon NSDAP:n siviilihallinnolla. Falkenhausenin kyky mobilisoida Belgian taloudelliset resurssit Saksan sotaponnistelujen hyväksi kuitenkin tukivat hänen asemaansa, vaikka häntä pidettiinkin Puolueen silmissä epäluotettavana.

Himmler yritti sekaantua Belgian asioihin saadakseen maan oman komissaarinsa alaisuuteen, pois armeijalta ja Flanderin liittämiseksi Saksaan. Hitler ei kuitenkan pitänyt tätä järkevänä liikkeenä, vaan päätti 20.6.1940, että "Belgia pysyy sotilashallinnon alaisuudessa ellei toisin määrätä." (T501/96/858-59).

Kesällä 1941 Hitler ilmoitti, että Belgia on siirrettävä tulevaisuudessa siviilihallinnon alaisuuteen, mutta oli epävarma, miten ja milloin. Armeija, sisäministeriö ja Göringin virasto vastustivat ehdottomasti kaikkia ripeitä hallinnollisia uudistuksia Belgiassa. Keitel huomautti, että armeija, laivasto ja ilmavoimat tarvitsivat tukikohtia Belgiassa ylläpitäkseen puolustusvalmiutta Iso-Britanniaa vastaan. Lisäksi Keiteliä pelotti, miten Vichyn hallitus suhtautuisi siihen, että kaksi sotilashallinnolle alistettua Ranskan departementtia joutuisi Saksalle. Tämä vähentäisi suuresti luottamusta Saksaan ja samalla vaikuttaisi negatiivisesti Vichyn sotaponnistuksiin (Keitel Lammersille 13.10.1941).

Sisäministeriön Wilhelm Stuckart osoitti, että Belgia tuotti 45% Ruhrin hiilentuotannosta ja 16% Vatalkunnan terästeollisuuden tuotteista. Belgian hallintoon sekaantuminen häiritsisi merkittävästi Saksan sotatuotantoa. Saksalla ei ollut riittävää ja tarpeeksi koulutettua henkilöstöä korvaamaan belgialaiset virkamiehet. Vaarallisimmaksi Stuckart arvioi Flanderin liittämisen Hollantiin, joka innostaisi hollantilaisia äärimmäisyysmiehiä ja Suur-Hollannin kannattajia, mikä olisi Saksan kannalta hyvin negatiivista.

Hitler ei ollut täysin vakuuttunut näistä rationaalisista argumenteista, mutta toisaalta hän ei myöskään uskaltanut nimetä Belgiaan valtakunnankomissaaria. Sopivaa henkilöä ei näyttänyt olevan tarojlla. Toukokuussa Hitler 1942 viimeistään vakuuttui siitä, että sekä Flanderi että Wallonia olivat samanarvoisia maita ja kelvollisia liittymään Valtakuntaan joskus tulevaisuudessa. Flanderia ei liitettäisi Hollantiin.

Himmler ei ollut missään vaiheessa luopunut agitoimasta Belgian sotilashallintoa vastaan. Nyt hän haistoi voion mahdollisuuden. Reichsführer-SS antoi käskyn Reichsgau Flanderin ja Reichsgau Wallonian hallinnollisesta esivalmistelutyöstä. Himmler yritti ensin siirtää valtakunnankomissaari Josef Terbovenin Norjasta Belgiaan, sitten ajoi Ernst Kaltenbrunneria samaan virkaan. Mutta Hitleriä ei voinut pakottaa. Himmlerin intoilu päinvastoin ajoi Hitlerin epäileväisemmälle kannalle. 28.10.1942 Hitler ilmoitti
Lammersin kautta, ettei Belgian asiaan puututa. Sotilashallinto saa jatkaa työtään sodan loppuun asti.

JUUTALAISONGELMA JA BELGIAN SISÄPOLITIIKKA

Falkenhausen ei ollut innokas Belgian juutalaisongelman ratkaisemisessa. Juutalaiset tekivät Belgiassa tärkeää työtä ja heidän korvaamisensa virkamiehinä tai ammattityöläisinä ei ollut helppoa. Kaikkien Belgian juutalaisten oli kuitenkin rekisteröidyttävä Association des Juifs en Belgiqueen. Puhdistuksen alkoivat vasta elokuussa 1942, kun Adolf Eichmannin asiamiehet saapuivat Belgiaan.

Sotilashallinto vastusti ehdottomasti kaikenlaisia väestönsiirtoja. Falkenhausenin mukaan 1) belgialaiset eivät ylipäätään ymmärtäneet juutalaisia ongelmaksi, 2) hänellä ei ollut tällaisia operaatioita varten riittävästi poliisivoimia ja 3) juutalaisten työpanosta Saksan sotaponnisteluille ei saanut hukata. Sotilashallinto ja Saksan ulkoministeriö päätyivät lopulta kompromissiin, jonka mukaan ne juutalaiset jotka eivät olleet Belgian kansalaisia, voitiin karkottaa.

Ulkoministeriön Martin Luther ei kuitenkaan jättänyt asiaa tähän. Hän vaati että Belgia on täysin puhdistettava juutalaisista ennemmin tai myöhemmin, eikä hän nähnyt mitään syytä lykätä toimenpidettä sodan jälkeen jolloin se olisi voinut aiheuttaa
ulkopoliittisia ongelmia. Sotilashallinnon oli lopulta myönnyttävä, mutta se ei toiminut asiassa kovin aktiivisesti. Ankaran painostuksen kohteena se lopulta luovutti SS:lle 25 000 juutalaista (noin kolmasosa Belgian juutalaisista). Heidän kohtalonsa oli joutua pakkotyöleireille Puolan Kenraalikuvernementtiin.

Juutalaisten puhdistaminen valtionhallinnosta, kouluista ja liike-elämästä jätti tilalleen tyhjiön, joka oli täytettävä jollain tavalla. Hitlerin ohjeita seuraten Falkenhausen pyrki täyttämään virat flaami- ja vallooninationalisteilla. Aikaisemmin sorretussa asemassa olleiden flaamien kansallistuntoa kohotettiin kaikin mahdollisin keinoin. Vietettiin suurten flaamilaisten historiallisten hahmojen vuosipäiviä, järjestettiin flaamilaisia kulttuuritapahtumia, festivaaleja ja kansanjuhlia.

Flaaminationalistien kanssa ei kuitenkaan ollut helppoa tulla toimeen. Osa, kuten De Clerq oli Dietslandista haaveilevia suurhollantilaisia. Häntä VNV:n johtajana seurannut Hendrik Elias oli muuten maltillinen mutta olisi halunnut täysin itsenäisen Flaaminmaan. Vain Germaansche-SS Vlaanderen kannatti Belgian syvempää integraatiota Saksan kanssa.

Himmlerin ja Falkenhausenin valtataistelu Belgiasta heijastui pian Belgian sisäpolitiikkaan. Himmler pyrki SS-värväyksen avulla saamaan kaikki Belgian kollaborationistiryhmät SS:n ja oman vaikutusvaltansa alaisuuteen. Tätä tarkoitusta varten hän nimitti Gottlob Bergerin omaksi agentikseen Belgiaan. Flaamien poliittinen johto oli ehdottomasti kaikkia tällaisia ajatuksia vastaan, ja näin Himmler ajoi kiilaa flaaminationalistien ja Falkenhausenin välille.

Kovasta työstä huolimatta Berger ja Himmler epäonnistuivat suunnitelmissaan Belgian germanisoimiseksi. Kaikkein innokkaimmat Saksan ja Flanderin unionin kannattajat lähtivät
vapaaehtoisina itärintamalle, missä useimmat kaatuivat. Sen sijaan Flanderin itsenäisyyden kannattajien asema Belgiassa vahvistui. Flaamien itsepäisyys sai valloonit tajuamaan oman hetkensä koittaneet. Vallonien REX-puolueen johtaja Léon Degrelle sai oman SS-legioonansa joulukuussa 1942; seuraavana vuonna valloonien uroteot itärintamalla saivat Hitlerkin vakuuttumaan valloonien rodullisesta germaaniudesta.

------------------------------------------------------

BELGIAN LOPULLINEN RATKAISU (vaihtoehtohistoriaa)

Falkenhausenin holhouksessa Belgiasta tuli Uuden Euroopan mallimaa. Hän pelasi taitavasti paikallisia äärimäisyyspoliitikkoja toisiaan vastaan ja huolehti siitä, että mitään uudistuksia ei ajettu liian nopeasti tai laittomasti läpi. Belgian transformaatio
kuningaskunnasta Valtakunnan autonomiseksi osaksi tapahtui legalistisesti ja huolellisen esivalmistelutyön saattamana.

Vanha faktionalistinen pilarikulttuuri murrettiin pikku hiljaa. Saksalaiset tekivät kaikkensa korostaakseen flaamien ja walloonien kansallisia erillisluonteita. Koulut ja kirjastot puhdistettiin saksalaisvastaisista kirjoista. Liberaaleja, kommunisteja ja hollantilaisia natseja ja Dietsland-aktivisteja hiljennettiin. Belgian kuningas Leopold III, joka oli systemaattisesti kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä, joutui 1944 ensin kotiarestiin ja pakotettiin lopulta luopumaan kruunusta 16.7.1951. Korvaukseksi hän sai vuotuisen eläkkeen ja sai pitää Brabantin herttuan arvonimen.

Belgian valtio siirtyi historiaan. Siitä muodostettiin kaksi autonomista gauta, Flanderi ja Wallonia. Brysselin kaupunki puhdistettiin ranskalaisesta identiteetistään ja siitä tehtiin Hitlerin päätöksellä täysin flaamilainen kaupunki. Flanderin ja Vallonian asema Uudessa Euroopassa on siis sama kuin Hollannin ja Baltian maiden:

-Ne ovat osa samaa talousaluetta Saksan kanssa ja käyttävät samaa rahaa
-Gaun alueella käytetään saksalaisia lakeja ja asetuksia
-Saksan kielen opiskelu on pakollista kaikissa kouluissa ensimmäisenä vieraana kielenä
-Paikalliset poliittiset puolueet ovat yhtenäisiä NSDAP:n organisaation kanssa ja niihin verrattavia
-Autonomisen gaun keräämiä verotuloja ei käytetä alueen ulkopuolella
-Gaun hallinnolla on täysi kulttuuriautonomia
-Gaun hallinnolla on oikeus säätää lakeja, kunhan ne eivät ole ristiriidassa Valtakunnan yleisen lainsäädännön tai kansallissosialistisen periaatteen kanssa

[Puoluesihteeri]

privatdetektiv said:

Belgian kohtalo-äänetyksessä pitäs olla yks vaihtoehto lisää. Eli "Flanderi annetaan Hollannille ja Vallonia annetaan Ranskalle."

Yksikään päättävässä asemassa ollut saksalainen ei ollut tuota mieltä, joten miksi ihmeessä? Se on täysin epähistoriallista.

[achtung]

Tuli tässä mieleen, että olisiko noilla Flanderin ja Wallonian asukkailla Saksan kansalaisuus?

[Luuger]

achtung said:

Tuli tässä mieleen, että olisiko noilla Flanderin ja Wallonian asukkailla Saksan kansalaisuus?

Minun mielestä ei. Vaikka autonomiset gaut ovat ulkopuolelta katsottuna osa Suur-Saksaa, niiden sisäiset olot eroavat selvästi Suur-Saksasta, kuten kielet ja kulttuuri, tämän vuoksi autonomisten gauien(oikeinkirjoitus?) kansalaisilla tulisi olla oma kansalaisuus, mutta joka periaatteessa vastaisi Saksan kansalaisuutta.

[Puoluesihteeri]

Ei. Autonomisten alueiden asukkailla on oman alueensa kansalaisuus.

Wallonian, Flanderin, Hollannin jne. yhteys Valtakuntaan on lähinnä taloudellis-poliittinen, ei kulttuurillinen. Autonomisella gaulla on täysi kulttuuriautonomia. Politiikka ei aina ole ollut kovin johdonmukaista: toiset natsit pyrkivät nuijimaan kansallisen itsemääräämisoikeuden, kielen ja kulttuurin pakkogermanisoimalla ja toiset natsit taas korostivat hyvin vaatimattomiakin eroja, mikäli kansallista identiteettiä tukemalla oli mahdollista saada muita etuja. Esimerkeiksi mainittakoon walloonien erottaminen Ranskasta, flanderilaisten erottaminen Hollannista, Kroatian ja Montenegron omat kielet, Kaukasuksen identiteetti- ja uskontopolitiikka (karaiitit, nuo maailman ainoat juutalaisuskoiset SS-miehet...).

[Puoluesihteeri]

elagabalus said:

Netissä on juttua (esim. forum.wo2.nl/viewtopic.php?t=14763), että Reichsgau Flandern sisältäisi myös Ranskan Flanderin (Frans-Vlaanderen). de.wikipedia.org/wiki/Französisch-Flandern

Ne on ne kaksi Ranskan departementtia jotka olivat Belgian sotilashallinnon alaisuudessa. Niiden lopullisesta kohtalosta ei ollut olemassa päätöstä, olisiko ne palautettu Ranskalle vai liitetty Valtakuntaan. Hitler ei ollut kovin johdonmukainen näissä asioissa. Itse olen päättänyt, että ne palautettiin Ranskalle 1949 kun Vichyn hallitus siirtyi takaisin Pariisiin.