|
Post by Privatdetektiv Josef Matula on May 8, 2007 18:43:48 GMT 2
|
|
|
Post by Doktor Schmidt on May 8, 2007 19:11:36 GMT 2
Olisikohan Neuropan Suomessa tehty tällaisia elokuvia: SUURIN VOITTO (Hans största seger) 1944 Tuotanto: Oy Suomen Filmiteollisuus. Tuotannonjohto: T. J. Särkkä. Ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus ja lavastus: Hannu Leminen. Kuvaus: Marius Raichi, Felix Forsman (sisäkuvat). Äänitys: Kurt Vilja. Musiikki: Väinö Haapalainen. Pääosissa: Helena Kara (Taina Kulo), Eino Kaipainen (Aarno Tapio), Sylvi Palo (Asta Tapio), Hannes Häyrinen (Esa Ensio Hyyrynen), Tyyne Haarla (Esteri), Emmi Jurkka (Siiri Koskinen), Aku Peltonen (Asikainen), Veikko Linna (Antti Koskinen). Ensi-ilta: 30.4.1944 Helsingissä (Bio-Bio, Rex) ja Turussa (Bio-Bio, Pallas). Pituus / kesto: 2450 m / 90 min. Suurin voitto esitteli sodan keskelle uuden genren: Suomen Filmiteollisuus toi sen markkinoille ”Suomen ensimmäisenä lääkärielokuvana”. Ainakin kriitikot olivat valmiita ottamaan uuden lajin vastaan, sillä esikuvia tunnistettiin monesta suunnasta, Yhdysvalloista, Ranskasta, Englannista, Saksasta ja Ruotsista. Kovin vakiintunutta genreä suomalaisesta lääkärielokuvasta ei tullut, sillä Suurin voitto sai vain joitakin yksittäisiä seuraajia, kuten Roland af Hällströmin Vain kaksi tuntia (1949) – siinäkin Eino Kaipainen uhrautuvana lääkärinä – ja Jarno Hiilloskorven Varjostettua valoa (1962). Suurin voitto on tietysti paljon muutakin kuin vain lääkärielokuva. Yhdeltä osaltaan se on ongelmaelokuva, kuvaus köyhästä rajaseudusta, jonka asukkaiden muutenkin kivulloista elämää rasittaa vielä ylimääräinen vitsaus, talvi toisensa jälkeen puhkeava tappava tautiepidemia. Perheenisien on elannon vuoksi pakko lähteä talveksi tukkikämpille ja altistaa itsensä taudille. Ennen kaikkea Suurin voitto on melodraama. Lääkäri–sairaanhoitaja-pariskunta Aarno ja Asta Tapio (Eino Kaipainen ja Sylvi Palo) ovat menettäneet ainoan lapsensa epidemialle. Aarno raataa työssä löytääkseen tautiin parannuksen, mutta Asta masentuu ja antaa periksi. Kun Aarno palkkaa uuden nuoren sairaanhoitajattaren Taina Kulon (Helena Kara), joka on vieläpä paikkakunnan nimismiehen (Hannes Häyrinen) opiskeluaikojen ihastuksen kohde, melodraaman tarinapuitteet ovat valmiit. Tarina myös kerrotaan tutuin melodramaattisin keinoin. Erityisen merkityksellisiä ovat sanattomat katseet, joilla pohjustetaan Aarnon ja Tainan vähitellen voimistuvaa kiintymystä, Astan kasvavaa mustasukkaisuutta ja Aarnon ja Astan vieraantumista toisistaan. Toisaalta Suurin voitto poikkeaa yhtä lailla Teuvo Tulion elokuvista kuin Suomen Filmiteollisuuden tyypillisemmästä melodraamailmaisusta. Tarinassa on tiettyjä yhtymäkohtia esimerkiksi Tulion Levottomaan vereen (1946), jossa lääkäri-isä ja hänen vaimonsa menettävät ainoan poikansa ja vieraantuvat toisistaan, mutta tarina kerrotaan eri järjestyksessä. Tulio esittelee onnellisen alkutilanteen, joka sortuu kun lapsi jää auton alle, ainakin osittain äidin huolimattomuuden ja turhamaisuuden seurauksena. Leminen sen sijaan aloittaa jälkitilanteesta. Vieraantuminen on jo pitkällä, tapahtumia keritään pikku hiljaa auki, ja syyllisyyden lisäksi koetetaan etsiä myös selviytymiskeinoja. Sekä katseet että niitä säestävä Väinö Haapalaisen musiikki ovat melko tavalla hillitympiä kuin Tuliolla. Yhtäläisyydet ja erot Särkkä-melodraamaan taas näkyvät esimerkiksi kohtauksessa, jossa Aarno ja Taina iloitsevat ensimmäisestä onnistuneesta lääketieteellisestä kokeesta. Aarno puhuu ylevillä sanoilla toivosta, auttamisesta ja tulevaisuudesta, ja pari kääntyy kameran suuntaan poski poskea vasten aivan kuten lukemattomissa SF:n romanttisissa ja isänmaallisissa melodraamoissa. Eino Kaipaisen puhe ei kuitenkaan ole kovaäänistä julistamista, vaikkapa elokuvien Eteenpäin – elämään (1939) ja Helmikuun manifesti (1939) tapaan, vaan hillittyä ja hiljaista, SF:n mittapuilla miltei alinäyttelemistä. Ylitsepursuavien aikalaistensa vastapainoksi Leminen tarjoaa siis hieman toisenlaista, pidätettyä melodramaattista ilmaisua. Kimmo Laine
|
|
|
Post by einstein on May 10, 2007 14:31:43 GMT 2
Tosi hyvä, mutta oliskohan elokuva saanut ensi-iltansa myös Viipurissa samaan aikaan?
|
|
|
Post by Doktor Schmidt on May 22, 2007 20:36:22 GMT 2
Tosi hyvä, mutta oliskohan elokuva saanut ensi-iltansa myös Viipurissa samaan aikaan? Niin, ja olisikohan "Villissä idässä" tehty DDR-länkkärien tyyppisiä kasvattavia seikkailuelokuvia? ;D
|
|
|
Post by achtung on May 25, 2007 21:59:57 GMT 2
Tässä tuli mieleen, että olisiko Valtakunnan maailmassa Sieg des Glaubens-elokuva vapautettu kiellosta? Hitler kielsi elokuva sen takia, että elokuvan pääosassa Hitlerin lisäksi heiluu Röhm, joka ei ollut sitten enää kovin hyvässä huudossa v.-34 eteenpäin. Ehkäpä elokuva vapautettaisiin Heßin liberaalilla kaudella?
|
|
tonttu
Dienstleiter
Posts: 990
|
Post by tonttu on May 26, 2007 11:00:04 GMT 2
Röhm olisi luultavasti natsien Trotski tai Buharin, eli tuskin olisi kovin hyvässä huudossa tämän jälkeenkään.
|
|
|
Post by achtung on Sept 15, 2007 13:22:35 GMT 2
Oliskohan Goebbelsin suurproduktio Kolberg tehty? Aihe elokuvalle varmaan olisi vaihtunut, sillä Kolberg-elokuvalla mainostettiin Volkssturm-joukkojen tärkeyttä ja vanhoillisten armeijankenraalien kykenemättömyyttä komentaa, vaikka elokuva sijoittui Napoleonin sotiin. Elokuva oli koko Kolmannen valtakunnan kallein elokuva maksaen 8 miljoonaa RM ja se oli kuvattu värifilmille. Elokuvan tekemisessä käytettiin tuhansia sotilaita avustajina, vaikka heitä olisi kipeästi tarvittu rintamalla sekä elokuvan talvikohtauksia, jotka kuvattiin kesällä, varten tuotiin 100 junavaunullista suolaa tekolumeksi. Elokuvan ensi-ilta oli 30. tammikuuta 1945.
|
|
tonttu
Dienstleiter
Posts: 990
|
Post by tonttu on Sept 15, 2007 16:26:05 GMT 2
Miksi olisi tehty kun sota meni nappiin, niin ei olisi tuollaisia mammuttipropagandaelokuvia.
|
|
|
Post by Puoluesihteeri on Sept 19, 2007 12:25:50 GMT 2
Tässä tuli mieleen, että olisiko Valtakunnan maailmassa Sieg des Glaubens-elokuva vapautettu kiellosta? Hitler kielsi elokuva sen takia, että elokuvan pääosassa Hitlerin lisäksi heiluu Röhm, joka ei ollut sitten enää kovin hyvässä huudossa v.-34 eteenpäin. Ehkäpä elokuva vapautettaisiin Heßin liberaalilla kaudella? Valtakunnan maailmassa Röhm on rehabilitoitu Hitlerin kuoleman jälkeen. Röhm ja Strasserin veljekset löydetään uudelleen 60-luvulla, mikä johtaa nuorison "ruskeaan radikalismiin". Mitä Kolberg-elokuvaan tulee, jättimäisiä mammuttispektaakkeleita olisi VARMASTI tehty vain lisää. Sodan meneminen "hyvin" tai "huonosti" edellyttää aina vertailukohtaa, ja Valtakunnan maailman ihmisethän eivät voi verrata tulosta meidän maailmamme aikalinjaan. Sen takia sotahan menee "huonosti" Hitlerin mielestä, kun sitä ei ole voitettu jo 1941 ilman kaikkia myönnytyksiä!
|
|