|
|
Post by elagabalus on Mar 11, 2007 0:15:49 GMT 2
Ketkä olisivat Uuden Euroopan merkittävimpiä näyttelijöitä ja elokuvaohjaajia? Babelsberg olisi tietysti Valtakunnan Hollywood, mutta entäpä muiden maiden elokuvakulttuuri? Olisivatko Italiassa ja Ranskassa meidän maailmamme sosialistiohjaajat kääntäneet kelkkansa, ja tuottaneet kansallisosialistisia allegorioita sisältäviä taide-elokuvia?
Muutamia kuuluisia elokuvavaikuttajia ja ilmiöitä:
Saksalainen uusi aalto: Alkaa 60-luvun loppupuolella. Taustalla ajan radikaali opiskelijaliike. Kuuluisimpia nimiä Rainer Fassbinder ja Werner Herzog. Fassbinder muistetaan seksuaalitabuja rikkovista boheemeista aikalaiskuvauksista. Tunnetuimpia elokuvia "Lola"- 50-luvulle sijoittuva tarina kahdesta kilpailevasta SS-upseerista, joista toinen rakastuu Lola-nimiseen nimiseen naiseen, joka paljastuu toisen upseerin suosimaksi ilotytöksi - ja "Angst Essen Seele Auf" - rajoja rikkova ja ajatuksia herättävä kuvaus nuoren kreikkalaisen gastarbeiterin ja 60-vuotiaan saksalaisrouvan rakkaudesta.
Herzog muistetaan yhteistyöstä "hullun neron" Klaus Kinskin kanssa. "Aguirre der Zorn Gottes" kertoo ikimuistettavan tarinan germaanikonkistadori Lope de Aguirren (Kinski) vastoinkäymisistä Perun viidakoissa. Lopulta rappiollisen katolisen kirkon (symboloiden eurooppalaisille vierasta "hengellisyyttä"), armottoman luonnon kuin intiaanien edustamat alemmat rodutkin peittoava pohjoinen ihminen saavuttaa vertauskuvallisesti El Doradon.
Italian suurin ohjaaja Pier Paolo Pasolini loi menestystä vahvasti allegorisilla sosiaalis-poliittisilla teoksillaan. Tunnetuimpia elokuvia fasistis-katolinen raamatuntulkinta" Das 1. Evangelium – Matthäus" ja länsimaista materialismia vastaan hyökkäävä "Die 120 Tage von Sodom".
Ranskan ja Suomen elokuvakulttuurista joku viisaampi voikin sitten kirjoittaa lisää.
|
|
|
|
Post by elagabalus on Mar 13, 2007 8:41:14 GMT 2
Joo, no tässä lisää. En kyllä ole hirveän hyvin perillä varsinkaan ranskalaisista elokuvista. Joku joka tietää enemmän voi täydentää:
Ranska: Tunnetuimmat ranskalaiset neue welle-ohjaajat ovat meidän maailmassamme Jean-Luc Godard ja Francois Truffaut. Jälkimmäinen taitaa olla juutalainen, joten hän ei Uudessa Euroopassa vaikuta. Godarhan oli ja on varmaankin edelleen kivenkova marxilainen ja pasifisti, joten todennäköisesti hänet tunnettaisiin Valtakunnassa travail, famille, patrie-arvoihin pohjautuvista fasistielokuvista. Godardin alkutuotanto ei ole kovin poliittista, mutta tietynlainen poliittinen optimismi niistä on havaittavissa. Elokuvissa tehdään pilkkaa ranskalaisen konservatiivisen keskiluokan taantumuksellisista arvoista ja suunnataan katse uuteen, kansallisosialistiseen tulevaisuuteen.
Godardin radikaali poliittinen kausi alkaa 70-luvun alussa. Fritz Hippler-ryhmäksi nimetty Godardin ja ohjaajakollega Jean-Pierre Gorinin muodostama kollektiivi sylkee ulos parissa vuodessa yli kaksikymmentä kansallisosialistista propagandaelokuvaa. Aiheita muun muassa juutalaisterroristeista kärsivät palestiinalaiset (Jusqu'à la victoire), kansallisosialismi eurooppalaisuuden pelastajana idässä (Le Vent d'ouest), ja Italian surullinen tilannen (Luttes en Italie).
Suomi: Suomen Filmiteollisuus (SF) varmaankin porskuttaisi edelleen. Tallin supertähti Edwin Laine dominoi suomalaista elokuvakenttää 70-luvulle saakka. Tuntematon sotilas kohoaa nopeasti kansalliseksi instituutioksi ja voittaa lukuisia kansainvälisiä palkintoja Euroopassa. Elokuva on "sodan ylistys ja suomalaisen sotilaan monumentti", joka kuitenkin sai kritiikkiä jo ilmestymisaikoinaan vasemmistolaisilta toimittajilta, jotka moittivat elokuvaa liikaa sotaa ihannoivaksi ja epärealistiseksi.
Laineen "Täällä Pohjantähden alla" ja "Akseli ja Elina" kertaavat Suomen kansan kohtalonhetket yhden suvun kertomana. Tarina päättyy varsin ilosiin tunnelmiin: ikuinen vainolainen on lyöty, koettelemukset ovat vihdoin ohi ja häävalssikin soi.
|
|
|
|
Post by Privatdetektiv Josef Matula on Mar 17, 2007 14:47:40 GMT 2
Oikeassa maailmassa Perikato-elokuva kuvaa toimintaa Hiterin viimeisiiä hetkiä bunkkerissa. Mutta koska Valtakunnan maailmassa Saksa voitti sodan, niin minkälainen olisi elokuva olisi Perikadon vastakohta tai "käänteisluku"? Oisko sen nimi Suuri voitto? Der Große Sieg?
Entäs tänä vuonna parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin voittanut Muiden elämä? Sen aiheena on Stasin urkkiminen. Olisiko valtakunnan maailmassa tehty elokuvaa Gestapon suorittamista urkinnasta?
|
|
|
|
Post by achtung on Mar 17, 2007 14:52:42 GMT 2
Perikato- Stalinin ja hänen bolshevistiklikkinsä viimeiset päivät?
|
|
|
|
Post by Privatdetektiv Josef Matula on Mar 17, 2007 15:17:40 GMT 2
Huolittaisiinko Uudesta Euroopasta tulevia filmejä Oscar-ehdokkaiksi, edes parhaan ulkomaisen elokuvan kategoriaan? Vertailun vuoksi oikeassa historiassa aikoinaan NL: sai siitä kategoriasta 10 ehdokkuutta ja 3 voittoa. Ja muitakin Varsovan liiton maan elokuvia pääsi tuohon kategoriaan ehdokkaksi ja jokunen voittokin tuli. en.wikipedia.org/wiki/Academy_Award_for_Best_Foreign_Language_Film |
|
|
|
Post by elagabalus on Mar 17, 2007 20:43:44 GMT 2
Huolittaisiinko Uudesta Euroopasta tulevia filmejä Oscar-ehdokkaiksi, edes parhaan ulkomaisen elokuvan kategoriaan? Vertailun vuoksi oikeassa historiassa aikoinaan NL: sai siitä kategoriasta 10 ehdokkuutta ja 3 voittoa. Ja muitakin Varsovan liiton maan elokuvia pääsi tuohon kategoriaan ehdokkaksi ja jokunen voittokin tuli. en.wikipedia.org/wiki/Academy_Award_for_Best_Foreign_Language_FilmLuultavasti, ellei Saksa sitten päättäisi boikotoida tapahtumaa Hollywoodin juutalaiseliitin takia. |
|
tonttu
Dienstleiter
Posts: 990
|
Post by tonttu on Mar 18, 2007 11:19:46 GMT 2
Perikato- Stalinin ja hänen bolshevistiklikkinsä viimeiset päivät? Juu |
|
|
|
Post by einstein on Mar 18, 2007 21:27:26 GMT 2
Entäs sitten samanlainen elokuva kuin se viime aikoina tullut, jossa juutalainen kyykytti Hitleriä, mutta Hitlerin tilalla onkin Stalin?
|
|
|
|
Post by Privatdetektiv Josef Matula on Mar 18, 2007 23:43:29 GMT 2
Tarkoitatko sitä Hitler-komediaa jossa sveitsinjuutalainen näyttelijä esittää Hitleriä? Semmonen elokuva on vähän aikaa sitten julkaistu. Siitä on kohistu jonkin verran koska se on eka kerta kun joku tekee Hitleristä komediaelokuvan.
|
|
|
|
Post by achtung on Mar 18, 2007 23:48:46 GMT 2
www.imdb.com/title/tt0780568/ tarkoitatteko tuota Mein Führer - Die wirklich wahrste Wahrheit über Adolf Hitler-elokuvaa? Tuli tässä mieleen, entäs tuo Mel Brooksin Kevät koittaa Hitlerille? Aiheuttaisiko se poliittisen skandaalin USA:n ja Saksan välillä?
|
|
|
|
Post by Privatdetektiv Josef Matula on Mar 19, 2007 15:53:54 GMT 2
Tarkotan just tota. En muistanut, se oli ohjaaja joka on sveitsinjuutalainen. Tosta oli Hesarissakin juttu jokunen viikko sitten.
|
|
|
|
Post by einstein on Mar 20, 2007 17:07:06 GMT 2
Jep, juuri tuota elokuvaa tarkoitin.
Mihinköhän tilanteeseen se elokuva (ehkä Stalin- Die wirklich wahrste Wahrheit über Josef? En osaa saksaa) sijoittuisi? Saksan hyökkäykseen, Stalinin vainoihin vai ihan Neuvosto-Venäjän aikaan?
|
|
|
|
Post by Doktor Schmidt on May 7, 2007 20:54:10 GMT 2
J Suomi: Suomen Filmiteollisuus (SF) varmaankin porskuttaisi edelleen. Tallin supertähti Edwin Laine dominoi suomalaista elokuvakenttää 70-luvulle saakka. Tuntematon sotilas kohoaa nopeasti kansalliseksi instituutioksi ja voittaa lukuisia kansainvälisiä palkintoja Euroopassa. Elokuva on "sodan ylistys ja suomalaisen sotilaan monumentti", joka kuitenkin sai kritiikkiä jo ilmestymisaikoinaan vasemmistolaisilta toimittajilta, jotka moittivat elokuvaa liikaa sotaa ihannoivaksi ja epärealistiseksi. Laineen "Täällä Pohjantähden alla" ja "Akseli ja Elina" kertaavat Suomen kansan kohtalonhetket yhden suvun kertomana. Tarina päättyy varsin ilosiin tunnelmiin: ikuinen vainolainen on lyöty, koettelemukset ovat vihdoin ohi ja häävalssikin soi. Joo, Pohjantähden alussa koukkunenäinen aron tuule tuoma juutalaisagitaattori kiihottaa pohjimmiltaan kunnollisen suomalaisen työväen omaa kansaansa vastaan. Mutta kun kaikki koettelemukset on kestetty, on kansanyhteisö hitsautunut voittamattomaksi monumentiksi. Vanhoilla sivuilla olivat Babelsbergiin (jossa muuten kävin lokakuussa...mm. Metropoliksen rekvisiittaa on vielä jäljellä, DDR oli mainio menneisyyden museo!) päässeet Reinhold Herlin, joka ohjannee toimintaelokuvia suomalaisista sankareista ja Kaurismäki, jonka jylhän hiljaiset elokuvat maalaavat kuvan vainolaisia ja luonnonvoimia vastaan käydyn vuosisataisen taiston karaisemasta pohjolan kansasta, jonka yhteys luonnonvoimiin ei ole katkennut. Ja valkoinen peura, muunnos ihmissusitarinoista (ovatkos nuoret sitä nähneet?), olisi toki palkittu eurooppalaisella palkinnolla, mikähän yleiseurooppalaisesn elokuvapalkinnon nimi olisi?  |
|
|
|
Post by Puoluesihteeri on May 8, 2007 17:48:28 GMT 2
Pari pointtia elokuvista:
Ei kenties ole kovin hedelmällistä kääntää tosimaailman ohjaajia suoraan vaihtoehtohistoriaan. Todennäköisesti tässä maailmassa kuuluisuuteen pääsisivät aivan eri ihmiset. Joitain herkullisia mahdollisuuksia tosin on: Stalinin viimeisistä päivistä Moskovassa saisi erinomaisen draamaelokuvan.
Toiseksi, tiesittekö sitä että saksalaisissa westerneissä (niitä tehtiin 30-luvulla todella paljon) intiaanit esitettiin rosseaulaisina "jaloina villeinä" ja rodullisesti puhtaampina, kuin Yhdysvaltain ahne, dollareita palvova sekakansa. "Kalifornian Keisarissa" intiaanien tiipiit oli vielä koristeltu hakaristiornamentein...
Saksalaisissa 30-luvun westerneissä oli aivan toisenlainen arvomaailma kuin amerikkalaisissa lännenelokuvissa. Lännessä sankari oli yksinäinen heeros ja kulta se, mitä tavoitellaan. Saksalaiselokuvissa kulta ilmenee miltei aina pejoratiivisessa merkityksessä, sen tarvoittelu vie kaikki turmioon. Menestys kumpuaa vain terveeltä blot & boden -pohjalta, eli kova työ ja erityisesti maatyö on se, joka kannattaa ja pyssysankarit esitetään turmeltuneina bandiitteina, jotka haaskavat rahansa viinaan ja mustiin huoriin...
|
|
|
|
Post by Doktor Schmidt on May 8, 2007 18:16:51 GMT 2
Pari pointtia elokuvista: Toiseksi, tiesittekö sitä että saksalaisissa westerneissä (niitä tehtiin 30-luvulla todella paljon) intiaanit esitettiin rosseaulaisina "jaloina villeinä" ja rodullisesti puhtaampina, kuin Yhdysvaltain ahne, dollareita palvova sekakansa. "Kalifornian Keisarissa" intiaanien tiipiit oli vielä koristeltu hakaristiornamentein... Saksalaisissa 30-luvun westerneissä oli aivan toisenlainen arvomaailma kuin amerikkalaisissa lännenelokuvissa. Lännessä sankari oli yksinäinen heeros ja kulta se, mitä tavoitellaan. Saksalaiselokuvissa kulta ilmenee miltei aina pejoratiivisessa merkityksessä, sen tarvoittelu vie kaikki turmioon. Menestys kumpuaa vain terveeltä blot & boden -pohjalta, eli kova työ ja erityisesti maatyö on se, joka kannattaa ja pyssysankarit esitetään turmeltuneina bandiitteina, jotka haaskavat rahansa viinaan ja mustiin huoriin... ja sama genre eli edelleen DDR:ssä: Die DEFA-Indianerfilme ''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''' Hier noch einmal eine Übersicht über die klassischen 12 DDR-Western, die zwischen 1966 und 1983 in den Babelsberger Studios gedreht wurden. 1. Die Söhne der grossen Bärin 1965 2. Chingachgook - die große Schlange 1966 3. Spur des Falken 1968 4. Weiße Wölfe 1969 5. Tödlicher Irrtum 1970 6. Osceola 1971 7. Tecumseh 1972 8. Apachen- blutige Rache 1973 9. Ulzana- Schicksal und Hoffnung 1974 10. Blutsbrüder 1975 11. Severino- Geheimnis vom Condor-Pass 1977 12. Der Scout 1983 13. Blauvogel 1979 14. Atkins 1985 "Blauvogel" und "Atkins" zählen eigentlich nicht zu den "klassischen" DEFA-Indianerfilmen, kamen beide doch ohne Gojko Mitic aus. Saksaa taitamattomille löytyy niitä myös englanninkielisillä teksteillä: filmfreakcentral.net/dvdreviews/westernswithatwist.htm ;D |
|
