Unkarin tasavalta

[N. E. Enola]

Muutamia kommentteja... Olen ollut aika paljon tekemisissä Unkarin ja unkarilaisten kanssa, mutta en tunne kaikkia maan historian erikoiskysymyksiä. Seuraavassa kirjoittelen vuosien varrella mieleeni tarttuneita sirpaleita kykenemättä tarjoamaan lähdeviitteitä. Lukekaa kriittisesti.

Ensinnäkin ns. Wienin välitystuomio, eli Unkarin laajentaminen lähes joka suuntaan Saksan tuella. Olen kuullut arvailuja, että Hitler olisi haaveillut Unkarin kuninkaan kruunusta. Unkarissa monet kannattivat Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaa (kunhan Unkarin itsehallinto olisi erittäin vahva). Itävalta taas oli jo Hitlerin hallinnassa, joten jonkinlainen personaaliunioni olisi voinut tulla kysymykseen. Lisäksi Hitlerin intressinä oli heikentää Slovakiaa, jota hän varmaankin piti epäluotettavampana kuin Unkaria - ehkä tasapainon vuoksi myös Romaniaa, jolla tietääkseni oli vahvempi armeija kuin Unkarilla? Etelä-Transilvania oli väestöltään romanialaistunut suuresti jo kauan ennen maailmansotia, siksi sitä ei annettu Unkarille. Wienin välitystuomion henki oli yhdistää merkittävimmät rajantakaiset unkarilaisvähemmistöt emämaahan, ei palauttaa Unkarin kuningaskunnan historiallisia rajoja.

Toiseksi "tavallisten unkarilaisten" suhtautuminen maan rajoihin tänä päivänä. Mielipiteitä on hyvin monia. Historiallisten tai edes etnisten rajojen palauttamisesta unelmoivat ennen kaikkea vanhoilliset keskiluokkaiset ihmiset, joita on maassa huomattavasti, sekä monet menetetyiltä alueilta Unkariin muuttaneet yhteiskunnallisesta taustasta riippumatta. Nämä ihmiset jakautuvat vielä kahteen ryhmään: Itävalta-Unkarin ihannoijiin (korreloi jossain määrin katolilaisuuden kanssa) ja täysin itsenäisen mutta suuren Unkarin kannattajiin (korreloi jossain määrin kalvinismin kanssa). Sosialististen ja liberalististen arvojen kannattajat, mm. suuri osa työläisistä ja erilaisista etnisistä vähemmistöistä, toivovat tyypillisesti status quon säilyvän. Heidän mielestään rakentavakin yhteistyö yli rajojen ja kaikki kansallisten perinteitten korostaminen voi olla ärsyttävää haihattelua, joka aiheuttaa vain turhia ongelmia naapurikansojen kanssa.

Kolmanneksi Valtakunta-hankkeeseen liittyvästä Unkarin tasavallan historiasta: Minulla on todellisesta Unkarista sellainen käsitys, että oikeistolaisten enemmistö on siellä ollut hyvin vanhoillista. Ei siellä haluttu nuoliristiläistä fasismia vaan kuningas ja vanhat rajat takaisin. Kun ne olisi saatu, niin sitten yhteiskunnan kehittämiseen olisi kyllä voitu katsoa mallia fasistisesta Saksasta ja Italiasta. Juutalaisvastaisuutta oli paljon, mutta ennen vuoden 1944 saksalaismiehitystä Unkari oli kuitenkin Itä-Euroopan juutalaisten turvasatama, missä vähemmistöpolitiikka oli vain alistavaa, ei tuhoavaa... Toivoisin seuraavia korjauksia maan sodanjälkeiseen historiaan: Horthyn kuoleman jälkeen liberaali älymystö yritti masinoida työläisten tuella siirtymisen kohti länsimaista parlamentarismia (valtiomuotona olisi säilynyt kuningaskunta). Tämä vehkeily johti saksalaisten väliintuloon. Verenvuodatus jäi hyvin vähäiseksi, mutta oppositiojohtajia pidätettiin joukoittain. Szálasin valtaannousussa ratkaisevaa oli saksalaisten tuki, vaikka toki hänellä oli paljon unkarilaisiakin kannattajia. Vuoden 1956 kansannousu olikin sitten verisempi tapaus. Sen aikana Unkari ehdittiin vähäksi aikaa julistaa republikaaniseksi tasavallaksi, mikä oli viittaus Yhdysvaltoihin. Jo Puskásin kaudella Unkarissa keskusteltiin paljon siitä, miten kuningaskunnan voisi palauttaa perinteitä kunnioittavan eurofasismin hengessä. Csurka nousi MIÉPin johtoon nimenomaan luvattuaan tehdä tämän. Pian Unkari ottikin uudelleen käyttöön mm. kuningaskunnan vanhan vaakunan kruunuineen ja enkeleineen, joita táltos-uskoiset äärifasistit paheksuvat syvästi. Seuraavaksi Csurka ryhtyi neuvottelemaan Habsburgien suvun kanssa Unkarin kuninkuuden järjestämisestä. Tarkoitus oli säilyttää todellinen valta puolueen käsissä. Ainakin alkuvaiheessa neuvottelut pitkittyivät, mistä eri tahot syyttelivät kiivaasti kuka Habsburgien ylpeyttä, kuka Csurkan epäpätevyyttä tai Saksan johdon salakavaluutta.

[achtung]

enola said:

Minulla on todellisesta Unkarista sellainen käsitys, että oikeistolaisten enemmistö on siellä ollut hyvin vanhoillista. Ei siellä haluttu nuoliristiläistä fasismia vaan kuningas ja vanhat rajat takaisin. Kun ne olisi saatu, niin sitten yhteiskunnan kehittämiseen olisi kyllä voitu katsoa mallia fasistisesta Saksasta ja Italiasta.

Tähän pakko tarttua, että en kyllä menisi sanomaan, että enemmistö oikeistolaisista olisi ollut vanhoillisia. Vanhoillisia oikeistolaiset olivat etupäässä Horthyn edustama yläluokka, joka halveksi demokratiaa ja sitä, että heidän pitäisi anella kansansuosiota tai että tarvitsisi jonkinlaisen valtuutuksen heiltä.Yläluokka oli aina ollut vallassa ja näin heidän mielestään tulisi olla tulevaisuudessakin. Vaalientulokset olivat järjestetty, niin että Horthyn puolue Egységes Párt keräsi n.60-70 % äänistä ja istui yksinään hallituksessa. Vaalivilpistä huolimatta Nuoliristin johtamat kansallissosialistit(ei fasistit huom.huom.) olivat toiseksi suurin ryhmä v. 1939. Vaalimenestys kyllä johti siihen, että Nuoliristi jälleen kerran kiellettiin. Vanhoillinen hallitseva eliitti tuskin olisi voinut jatkaa kovin pitkää Uudessa Euroopassa, sillä he olivat varsin brittiläismielisiä ja suhtautuivat "preussilaisiin" varsin ylenkatseisesti ja varsinkin epäsäätyiseen natsipuolueeseen. Nuoliristi olisi hyvinkin voinut nousta valtaa, kun sitä kannatti upseerit, sotilaat, kansallismieliset, maatyöläiset sekä jokunen kommunisti. Nuoliristi alkoi 30-luvun puolivälissä vallata perinteisiä sosiaalidemokraattien kannatusalueita, sillä työläiset olivat pettyneet pitämättömiin lupauksiin ja Nuoliristin edustama ideologia näytti saavan pyörät pyörimään ympäri maailmaa.

Nuoliristin ideologia oli varsin samankaltainen kuin NSDAP:n: "häpeärauhan" rajojen poistaminen, kaikki etniset unkarilaiset kansallisvaltion yhteyteen, rotu-oppi sekä sosialismi(työmiehen aseman parantaminen, maareformi joka veisi suurtilallisten maat). Ymmärtääkseni Nuoliristi nautti katolisen kansanosan suosiota, mutta Ferenc Szalasi itse kai palveli muinaisia pakanajumalia. Juutalaisvastaisuudesta sen verran, että Unkarissa juutalaisvastaisuus pohjasi pitkälle kristinuskoon(syyttivät juutalaisia Jeesuksen tappajiksi yms).

[N. E. Enola]

Juuri nuoliristiläisten kannatusluvut ovat sitä Unkarin historian aluetta, jota tunnen kovin huonosti. Elikkä kiitos palautteestasi, en väitä vastaan.

Omat mielikuvani kuninkuuden ihannoinnista perustuvat lähinnä siihen, mitä kuulin monia erilaisia poliittisia näkemyksiä edustaneilta unkarilaisilta tutuiltani 1990-luvulla. Jotkut heistä olivat avoimen juutalaisvastaisia, harvemmat MIÉPin kannattajia. Nuoliristiläisyyttä ei ihannoinut yksikään kansallismielinen tuttavani, ja uusnatsismia suorastaan inhottiin. Erityisesti ne, joilla oli MIÉP-sympatioita, pitivät uusnatsien touhuja lavastuksena ja aidon (ääri)oikeistolaisuuden mustamaalaamisena. Varmaankin sodanjälkeiset tapahtumat ovat saaneet vanhoillisen keskiluokan aktiivisesti unohtamaan ja arvioimaan uudelleen eräitä seikkoja 1930- ja 1940-lukujen politiikasta.

Nykypäivän unkarilaisessa antisemitismissä erottaisin kaksi tekijää: toisaalta kristillisen "Jeesuksen murhaajat" -perinteen, johon viittasit, ja toisaalta "takinkääntösyytteet" eli sen, että juutalaisten uskotaan aina ensimmäisinä liittyvän hännystelemään ulkopuolelta tulevia valtaryhmittymiä (neuvostokommunismi, länsimainen pääoma).

Vahvin mielikuva, joka minulle jäi postsosialistisesta Unkarista, oli riippumattoman tiedonvälityksen kertakaikkinen puuttuminen. Aina hallitusvallan (kansanvaltaisesti) vaihtuessa tiedotusvälineet pyrittiin puhdistamaan. Ihmiset halusivat kuunnella vain "omia" joukkotiedotusvälineitä ja leimasivat kaiken omaa maailmankatsomusta vastaan sotivan uutisoinnin vastapuolen propagandaksi. Syksyn 2006 tapahtumat viittaavat siihen, että vastakkainasettelut ovat edelleen hyvin jyrkkiä.

[achtung]

enola said:

Nuoliristiläisyyttä ei ihannoinut yksikään kansallismielinen tuttavani

Voi olla, että Nuoliristi on pahassa maineessa kansallismielisten piirissä, kun Szálasi meni tekemään ns."quislingit" ja rupesi Saksan sätkynukeksi syrjäyttäen kansallismielisten/oikeistolaisten kansakunnan isähahmo Horthyn, joka on ymmärtääkseni nykyäänkin varsin arvostettu hahmo Unkarissa.