Post by N. E. Enola on Nov 23, 2007 6:06:27 GMT 2
Minua on hämmästyttänyt Turkin rooli passiivisena puolueettomana valtiona.
Käsittääkseni Turkki oli ennen I maailmansotaa varsin lämpimissä väleissä Saksan kanssa, ja maitten välillä oli vahvat taloudelliset siteet. Olen myös lukenut, että II maailmansodan aikana Turkki oli puolueettomuudestaan huolimatta selvästi saksalaismielisempi kuin vaikka Ruotsi ja liittyi sotaan Saksaa vastaan vain liittoutuneitten kovan painostuksen takia 1945.
Ymmärrän Turkin huolen Saksan mahdin paisuessa. Minun nähdäkseni Turkki pitäisi Saksaan selvästi ystävällisiä suhteita kuitenkaan varsinaisesti liittoutumatta sodan aikana tai heti sen jälkeen. 1960-luvulla taloudelliset ongelmat ajaisivat maan hakemaan UE:n jäsenyyttä, tai sitten sen olisi saatava mittavaa apua Yhdysvalloilta.
Oman lisäpaineensa Turkille toisi panturkkilainen aate, kuten todellisuudessakin. Valtakunnan maailmassa panturkkilaisuus vain olisi paljon isompi juttu, koska NL/Venäjä olisi niin heikko. NL:n turkinsukuiset kansat tataareista uzbekkeihin kääntyisivät ehtimiseen Turkin valtion tai turkkilaisten ääriryhmien puoleen: tukekaa veljienne omakielistä kouluopetusta, auttakaa kehittämään taloutta, lähettäkää aseita. Se olisi vakava asia, jota Turkin hallitusten olisi mietittävä tarkkaan jo sisäpoliittisistakin syistä.
Kylmän sodan aikana Saksa luultavasti tukisi mielellään panturkkilaista toimintaa esimerkiksi sietämällä turkkilaisten, kazahien ym. asiamiehiä Kaukasuksella ja Volga-Tatariassa. Tukeminen ei saisi olla niin räikeää, että se johtaisi avoimen sodan puhkeamiseen UE:n ja kommunistimaitten välille.
Mutta voin kuvitella, miten innoissaan Saksan ja liittolaismaitten lehdistö kirjoittelisi kazahien, turkmeenien ja uzbekkien sankarillisista vapaustaisteluista kommunisteja vastaan (ensimmäinen Turkmenian sota heti maailmansodan jälkeen ja toinen Turkmenian sota eli Kazahstanin sota 1965 - 75; osittain näitten veristen sissisotien seurausta olisi vielä Afganistanin sota 1979 - 89).
Käsittääkseni Turkki oli ennen I maailmansotaa varsin lämpimissä väleissä Saksan kanssa, ja maitten välillä oli vahvat taloudelliset siteet. Olen myös lukenut, että II maailmansodan aikana Turkki oli puolueettomuudestaan huolimatta selvästi saksalaismielisempi kuin vaikka Ruotsi ja liittyi sotaan Saksaa vastaan vain liittoutuneitten kovan painostuksen takia 1945.
Ymmärrän Turkin huolen Saksan mahdin paisuessa. Minun nähdäkseni Turkki pitäisi Saksaan selvästi ystävällisiä suhteita kuitenkaan varsinaisesti liittoutumatta sodan aikana tai heti sen jälkeen. 1960-luvulla taloudelliset ongelmat ajaisivat maan hakemaan UE:n jäsenyyttä, tai sitten sen olisi saatava mittavaa apua Yhdysvalloilta.
Oman lisäpaineensa Turkille toisi panturkkilainen aate, kuten todellisuudessakin. Valtakunnan maailmassa panturkkilaisuus vain olisi paljon isompi juttu, koska NL/Venäjä olisi niin heikko. NL:n turkinsukuiset kansat tataareista uzbekkeihin kääntyisivät ehtimiseen Turkin valtion tai turkkilaisten ääriryhmien puoleen: tukekaa veljienne omakielistä kouluopetusta, auttakaa kehittämään taloutta, lähettäkää aseita. Se olisi vakava asia, jota Turkin hallitusten olisi mietittävä tarkkaan jo sisäpoliittisistakin syistä.
Kylmän sodan aikana Saksa luultavasti tukisi mielellään panturkkilaista toimintaa esimerkiksi sietämällä turkkilaisten, kazahien ym. asiamiehiä Kaukasuksella ja Volga-Tatariassa. Tukeminen ei saisi olla niin räikeää, että se johtaisi avoimen sodan puhkeamiseen UE:n ja kommunistimaitten välille.
Mutta voin kuvitella, miten innoissaan Saksan ja liittolaismaitten lehdistö kirjoittelisi kazahien, turkmeenien ja uzbekkien sankarillisista vapaustaisteluista kommunisteja vastaan (ensimmäinen Turkmenian sota heti maailmansodan jälkeen ja toinen Turkmenian sota eli Kazahstanin sota 1965 - 75; osittain näitten veristen sissisotien seurausta olisi vielä Afganistanin sota 1979 - 89).
