Punainen Suomi

[cccp]

Älkää sekoita tämä ketju Neuvosto-Suomeen ;D

Sen tarkoitus on pohtia vaihtoehdon, jossa punaiset ovat päässeet voittoon vuoden 1918 sisällissodassa. Miten käivisi?

Otto Wille Kuusisesta presidentti, Mannerheim maanpaoon, Svinhufvud ym leirille tai teloittaan. Todeennäköisesti maa olisi liittynyt Neuvostoliittoon, mutta kai olisi voinnut säilyäkin itsennäisyyttä ollessa läheisessä toimessa sen kanssa.

Talvisotaa ei olisi lainkaan, sen sijaan ei Leningradin piiritystä. Mutta monet karkuun päässeet valkoiset kyllä tukevat Hitleriä ja osallistuvat mielellään Barbarossaan.

[Tirpitz]

Ruotsalaiset varmaan ainakin olisivat olleet innokkaampia liittoutumaan muiden maiden kanssa "punaisen vaaran" takia.

[Ila Kuznetšov]

Itse pitäisin todennäköisimpänä skenaariona, että punainen Suomen sosialistinen työväentasavalta olisi ollut itsenäinen valtiokokonaisuus aina vuoteen 1922 asti, jolloin se yhdessä Ukrainan, Venäjän, Valko-Venäjän ja Transkaukasian kanssa olisi muodostanut Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton ja alentunut Suomen sosialistiseksi neuvostotasavallaksi.

Vaikkakin punaiset olivatkin enemmänkin sosiaalidemokraatteja kuin bolševikkejä, punaisten johto suhtautui hyvin suopeasti Neuvosto-Venäjään, joka näkyi sisällissodan jälkeisissä joukkopaoissa sekä lukuisista yhteistyösopimuksista punaisten kanssa. Lenin oli vallassa ja bolševismiin ja nuoreen neuvostovaltioon luotettiin vielä täysin sydämin suomalaisen vasemmiston piireissä, ja Neuvostoliitto hankkeena edusti enemmänkin internationalismia kuin isovenäläistä isottelua millaiseksi se etenkin Stalinin ajalla paljastautui, ja suomalaisuus olisi peräraiskattu ilman rasvaa perin tehokkaasti leninistisen vähemmistöpolitiikan kourissa.

Ennen varsinaista liittymistä Suomessakin kuitenkin olisi varmasti pystytetty kiivaat vainotoiminnat. Jo sodan aikana etenkin punaiset osoittivat olevansa aina valmiita vastarinnan tukahduttamiseen väkivalloin, ja valkoinen upseeristo olisi joko paennut Ruotsiin, Saksaan tai Venäjälle valkoisia auttamaan tai menettänyt henkensä punaisten vankileireillä. Mannerheim tuskin olisi nähnyt koskaan 20-lukua. Puhdistuksia olisi todennäköisesti kohdistettu rankasti myös maan pohjoisempiin osiin, maalaisliittolaisen suurtilallisväen ja muiden isäntien pyyhkimiseksi kuvasta.

Sosialistisen työväentasavallan valtionpäämiehenä toimisi btw Otto W. Kuusisen sijasta kansanvaltuuston puhemies Kullervo Manner (Kuusinen oli vaivainen opetusministeri sisällissodan aikoihin)

[achtung]

SKP:n sisäisistä juonitteluista saisi varmaan melko paljon juttua irti, jos vain jaksaisi tutkia. Sillä todellisuudessakin SKP oli perustamisesta lähtien aina 30/40-luvulle asti melko sekalainen porukka eri ryhmäkuntia. Pahimmat ristiriidat syntyivät "vanhojen" venäjänsuomalaisten bolševikkien (esim. Rahjan veljekset) ja "uusien" Venäjälle paenneiden punaisten(Manner, Kuusinen) välille. Venäjänsuomalaiset bolševikit vaativat maailmanvallankumousta ja uutta aseellista vallankumousta Suomeen sekä sitä seuraavaa tiukkaa proletariaatin diktatuuria, mutta maltillisia Suomesta paenneita sosiaalidemokraatteja ja ay-porukkaa tällaiset vaatimukset säikäyttivät(varsinkin kun vaadittiin "virheellisten näkemysten jyrkkää tuomitsemista").

Rahjoista puheenollen, mitäköhän heille kävisi? Rahjat olivat aikanaan kuuluisat venäjänsuomalaiset bolševikkiveljekset Eino, Jukka ja Jaakko. Tunnetuin heistä oli Jukka Rahja, joka raivattiin pois tieltä suomalaisten kommunistien sisäisessä välienselvittelyssä Pietarissa eli ns. Kuusisen Klubin murhissa vuonna -20, jossa myös Jaakko Rahja(k. 1927) haavoittui vaikeasti. Eino ja Jukka olivat molemmat erittäin jyrkänlinjan kommunisteja, jotka toivat äänekkäästi esiin eriävät mielipiteensä ja he pilkkasivat vastustajiaan, mikä toi varsin paljon vihamiehiä, omiensakin keskuudessa ja heitä kutsuttiin pilkkanimellä rähjä riitaisuutensa vuoksi. Myöskään tavallisten rivikommunistien keskuudessa suosiota ei herättänyt Rahjan veljesten ylimielinen käytös ja runsas viinan kulutus pietarilaisissa huippuhotelleissa sekä väkivallalla uhkailu. Eino Rahja pysyi "koskemattomana" suomalaisten käsissä, sillä hän oli Puna-armeijan ja Tšekan korkea-arvoinen jäsen sekä Leninin vallankumoustoveri. Eino Rahja kuoli 1936 ja sai sotilaalliset kunnianosoituksen, mutta O.W. Kuusinen julisti hänet "kansan viholliseksi" ja ns.rahjalaiset saivat kärsiä.

Olisikohan vastaavanlaisia riitoja syntynyt Punaisessa Suomessa?

[Ila Kuznetšov]

Niinpä niin, Rahjan troika, jo 20-luvulla saavutettavan neuvosto-Suomen todennäköisin avain. Itse jo edellä mainitsinkin jo puhdistuksista joita punaista voittoa seuraisi. Voin vähän tarkentaa niiden luonnetta ja yhtymiskohtia punaisten sisäisten riitojen kanssa.

Vallankumouksen puhjetessa kukkaansa sen ohjaksia pitelivät käsissään Mannerin ja Kuusisen kaltaiset maltilliset hahmot, joiden linja sosialistisen Suomen rakentamiseksi oli hyvin laimennettu ja jonka ihanteet löytyivät idän bolševikkisen proletariaatin diktatuurin sijaan sveitsiläisestä demokratiasta, Ranskan vallankumouksesta ja muusta mässäilydemokratiasta.

Sodan päätyttyä tälläinen kansanvapauden hurmos olisi saattanut kuitenkin hyvin nopeasti menettää lattian altaan; sosialidemokraattisen puolueen enemmistö koostui bolševikeistä (Rahjan teesit näin esimerkkinä jo saivat huiman kannatuksen puoluekokouksessa) sekä venäjänsuomalaisilla, Leninin kanssa henkilökohtaisesti hyvät välit omanneilla ja ideologisisesti neuvostovenäläisten kanssa samanmielisemmillä bolševikkiveljeksillä olisi myös Neuvosto-Venäjän tuki.

Sisällissodan aikainen politiikka oli hyvin raakaa ja brutaalia, enkä näe juurikaan syitä sen loppumiselle rauhankaan aikana. Täytyyhän nyt projekti saattaa loppuun, ja rahjalaisuuteen kuului muutenkin hyvin oleennaisesti virheellisten näkemysten tuomitseminen kuten hän jo itsekin asian teeseissään ilmaisi. Kivääriin tartuttaisiin siis yhtä hanakasti valtaa hankittaessa kuin sitä turvattaessa.
Prioriteettinä tietysti olisivat valkoiset, mutta kokoomuslaisten ja maalaisliittolaisten valkobandiittien ohella melkeinpä pahempi ja ajankohtainen uhka ovat puoluetta itseään sisältä käsin repivät ainekset. Mannerin kohtalo tuskin olisi ollut bolševikkivetoisessa Suomessa kovin valoinen.

Ilman minkäänlaista väliintuloa venäläisiltä Suomi saattaisi hyvinkin jäädä itsenäiseksi, ihmiskasvoisen sosialismin pesäkkeekseen keskelle pohjoista, mutta minun on hyvin vaikea uskoa, että maa, jossa toimii paljon aktiivista bolševikkiliikehdintää, joka on kuulunut yli sata vuotta jo Venäjään, jolla on koko pituudeltaan rajaa Neuvosto-Venäjän kanssa ja joka huomattavasti demokraattisella olemukseellaan voisi olla aikamoinen piikki Neuvosto-Venäjän lihassa, jäisi millään tapaa rauhaan. Tilannetta voisi melkein verrata varakkaaseen horjuvaan vanhukseen, jonka kaataminen olisi sekä helppoa (sisäiset ristiriidat) että hyödyllistä. Tie kohti Suomen sosialistisen neuvostotasavallan syntyä Sosialistisen neuvostotasavaltojen liiton muodostuessa 1922 oli auki, ja Suomen kansakuntaa raahattaisiin hyvin rivakalla tahdilla sitä pitkin.

[tonttu]

Luin kerran Hesarista jutun jossa pohdittiin punaisten mahdollisuuksia voiton jälkeen. Siinä sanottiin että punaisten kaavailema perustuslaki oli niin "avomielinen" että jos Suomi ei olisi liittynyt Neuvostoliittoon, se olisi johtanut valtakunnan täydelliseen rappeutumiseen, vrt. Weimarin Tasavalta.