Saksa tekee rauhan Britannian kanssa 1940 syksyllä

[budenmeyer]

Saksa tekee rauhan Britannian kanssa ennen kuin Amerikka liittyy sotaan

Saksa ei anna Dunkerquen motissa olevien brittien ja ranskalaisten mennä meritse Englantiin, vaan raivaa motin kokonaan; kaikki motissa olleet brittiläiset ja ranskalaiset joukot kaatuvat tai antautuvat saksalaisten vangeiksi. Britannia ja Ranska kärsivät siis suurta mieshukkaa, mikä vähentää näiden maiden sodankäyntikykyä ja -halua ratkaisevasti.

Kun Ranskan ja Saksan välinen aseleposopimus on allekirjoitettu (kesäkuussa 1940, kuten todellisuudessakin), Saksa aloittaa rauhanneuvottelut myös Britannian kanssa.

Saksa tarjoaa Britannialle rauhansopimusta, jonka mukaan Saksa vetäytyy Norjasta, Tanskasta, Hollannista, Belgiasta ja Ranskasta parin vuoden sisällä sillä ehdolla, että saksalaisten joukkojen lähdettyä myöskään britit eivät tule näihin maihin.

Saksa solmii näiden maiden kanssa eräänlaisen YYA-sopimuksen, jonka mukaan nämä maat eivät salli brittien (tai ylipäänsä minkään kolmannen valtion) sotilaallista läsnäoloa merialueillaan, maaperällään tai ilmatilassaan.

Britannia suostuu tähän sopimukseen ennemmin tai myöhemmin, todennäköisesti muutaman kuukauden vitkuttelun jälkeen vuoden 1940 syksyllä.

Saksa ei pommita Englantia kesällä 1940, joten briteillä ei ole mitään henk.koht. badwilliä Saksaa vastaan. "Sotatila" jatkuu de jure joitakin kuukausia, mutta kyseessä on vain uusi phoney war.

[Doktor Schmidt]

budenmeyer said:

Saksa tekee rauhan Britannian kanssa ennen kuin Amerikka liittyy sotaan

Saksa ei anna Dunkerquen motissa olevien brittien ja ranskalaisten mennä meritse Englantiin, vaan raivaa motin kokonaan; kaikki motissa olleet brittiläiset ja ranskalaiset joukot kaatuvat tai antautuvat saksalaisten vangeiksi. Britannia ja Ranska kärsivät siis suurta mieshukkaa, mikä vähentää näiden maiden sodankäyntikykyä ja -halua ratkaisevasti.

Kun Ranskan ja Saksan välinen aseleposopimus on allekirjoitettu (kesäkuussa 1940, kuten todellisuudessakin), Saksa aloittaa rauhanneuvottelut myös Britannian kanssa.

Saksa tarjoaa Britannialle rauhansopimusta, jonka mukaan Saksa vetäytyy Norjasta, Tanskasta, Hollannista, Belgiasta ja Ranskasta parin vuoden sisällä sillä ehdolla, että saksalaisten joukkojen lähdettyä myöskään britit eivät tule näihin maihin.

Saksa solmii näiden maiden kanssa eräänlaisen YYA-sopimuksen, jonka mukaan nämä maat eivät salli brittien (tai ylipäänsä minkään kolmannen valtion) sotilaallista läsnäoloa merialueillaan, maaperällään tai ilmatilassaan.

Britannia suostuu tähän sopimukseen ennemmin tai myöhemmin, todennäköisesti muutaman kuukauden vitkuttelun jälkeen vuoden 1940 syksyllä.

Saksa ei pommita Englantia kesällä 1940, joten briteillä ei ole mitään henk.koht. badwilliä Saksaa vastaan. "Sotatila" jatkuu de jure joitakin kuukausia, mutta kyseessä on vain uusi phoney war.

Mutta eikö tämä olisi edellyttänyt myös Churchillin hallituksen kaatamista?

8-)

[budenmeyer]

doktor said:

Mutta eikö tämä olisi edellyttänyt myös Churchillin hallituksen kaatamista?

Irving:

In the spring of 1940 the bombing of London had not begun, and Hitler had used several channels to inform leading Britons that he had no interest in destroying their Empire -- which was true.

At that time there was a powerful peace movement in the Cabinet. Several ministers predicted that the British Empire would be ruined by fighting a needless war against the Nazis
...

Most outspoken for peace (behind the closed doors of No., 10 Downing Street) were the former Prime Minister Neville Chamberlain, whom Churchill had replaced by underhand tactics on May 10; Lord Halifax, the foreign minister (whom Churchill sent into exile in July, as ambassador in Washington); and Lord Beaverbrook, the press magnate. The Cabinet was thus evenly divided. Halifax argued the most powerfully for accepting Hitler's peace offer, calling it most reasonable.

Churchill had only just come into office however, and had a lifetime of political failure behind him. To accept peace now would have marked the end of his personal ambitions. While stating in one Cabinet session that he too felt it would be wrong to jeopardize the Empire needlessly, the next day he came back and stated that there could be no question of "surrender" -- the loaded word he chose. Halifax walked him out into the garden at No. 10, and continued the argument, but Churchill would not be talked out of it.

In mid June 1940, R A Butler of the Foreign Office confided to a Swiss diplomat that the British wanted to accept, and they would not allow their mad prime minister to do otherwise.
...

THE new edition of "Churchill's War" contains an extraordinary revelation -- that the admirals were plotting, with Queen Elizabeth, to overthrow Winston later that June. I myself revealed that King George VI told several American visitors including Sumner Welles and Harry Hopkins and the Canadian prime minister Mackenzie King that he disliked Churchill as prime minister and preferred Lord Halifax.
...

One 1940 file of Sir Walter Monkton, the queen's lawyer and adviser, in the Bodleian Library at Oxford is still sealed because it is known to contain references to her belief that Hitler's peace offer should be accepted. Pounder concludes that this was clear evidence that the plot (to replace Churchill and to conclude a negotiated peace with Berlin) was being managed by Monckton and powered by Queen Elizabeth.

[budenmeyer]

Italia hyökkää Ranskan etelärannikolle, kun saksalaiset ovat jo valloittaneet Pariisin, mutta Saksan ja Ranskan välistä aseleposopimusta ei vielä ole allekirjoitettu. (Näinhän kävi todellisuudessakin.)

Italian liittyminen sotaan Saksan puolelle saa Britannian julistamaan sodan Italialle, mikä johtaa taisteluihin brittien ja italialaisten välillä Italian siirtomaissa eli Libyassa, Etiopiassa, Eritreassa ja Somaliassa.

Saksa ei auta Italiaa, vaan painostaa Italiaa tekemään Britannian kanssa sellaisen rauhansopimuksen, jonka mukaan Italia luovuttaa kaikki Afrikan-siirtomaansa Britannialle. Täten Italian häröily ei estä Saksan ja Britannian välistä rauhansopimusta.

Jotta Italia ei näyttäisi joutuneen nöyryytetyksi samalla tavalla kuin Saksa Versaillesissa, Britannia luovuttaa Italialle Maltan symbolisena korvauksena Italian menettämistä Afrikan-siirtomaista. Britannia ei enää tarvitse Maltaa, koska Libya ja Egypti riittävät itäisen Välimeren kontrollointiin ja Gibraltar läntisen. Italialle Malta on symbolisesti tärkeä, koska Malta on yhtä italialainen saari kuin Sisilia tai Sardinia.

Saksa painostaa myös Ranskan luovuttamaan Italialle Korsikan ja n. 10 km pituisen rannikkokaistaleen, joka yhdistää Italian Monacoon, jonka Italia myös liittää itseensä.

Britannia ja Saksa hyväksyvät nämä Italian aluelaajennukset, jotta Italiassa ei syntyisi liian suurta tyytymättömyyttä, joka saattaisi johtaa levottomuuksiin ja jopa vallankumoukseen, joka ei olisi Britannian sen enempää kuin Saksankaan intressissä.

Britannia ei ole ristiretkellä fasismia vastaan, vaan Britannia pyrkii säilyttämään Italiassa status quon, koska Mussolinista ei ole Britannialle mitään haittaa. Mussolinin kaatuminen voisi johtaa Italiassa jopa sisällissotaan esim. fasistien ja demokraattien välillä tai fasistien ja kommunistien välillä, eikä tällainen Italian sisällissota olisi millään tavalla Britannian intressissä. Italian sisällissota myös johtaisi suurella todennäköisyydellä Saksan interventioon, mikä taas johtaisi Italian muuttumiseen Tanskan ja Norjan kaltaiseksi Saksan miehittämäksi maaksi, mikä ei myöskään olisi Britannian intressissä. Tästä syystä Britannia pyrkii säilyttämään Italian itsenäisenä ja poliittisesti suhteellisen vakaana maana.

[achtung]

Periaattessa Italia ja Britannia voisivat päästä sopuisaan Status Quo ratkaisuun Afrikassa, sillä Italiaa painostaa Saksa ja Britanniaa painostaa Afrikassa olevat 200 000 italialaista, joiden sotilaallinen kykenemättömyys ei ole vielä paljastunut. Joten Italian ei olisi tarvinnut luopua kalliilla saamiaan siirtomaita ja Britannia saisi pitää tukikohtansa Välimerellä.

Fasistit olisivat pysyneet vaikka kuinka kauan Italiassa vallankahvassa, jolleivat olisi lähteneet seikkailemaan Saksan viitoittamalle tielle.

[budenmeyer]

achtung said:

Periaattessa Italia ja Britannia voisivat päästä sopuisaan Status Quo ratkaisuun Afrikassa, sillä Italiaa painostaa Saksa ja Britanniaa painostaa Afrikassa olevat 200 000 italialaista, joiden sotilaallinen kykenemättömyys ei ole vielä paljastunut. Joten Italian ei olisi tarvinnut luopua kalliilla saamiaan siirtomaita ja Britannia saisi pitää tukikohtansa Välimerellä.

Miten ne päätyisivät Status Quo-ratkaisuun, jos mitään syytä rauhaan ei ole? Eikö ole uskottavampaa, että kun sota kertaalleen on syttynyt Italian ja Britannian välille, se jatkuu siihen asti, kunnes toinen osapuoli osoittautuu selvästi vahvemmaksi kuin toinen, jolloin heikompi osapuoli ostaa rauhan luovuttamalla alueitaan.

achtung said:

Fasistit olisivat pysyneet vaikka kuinka kauan Italiassa vallankahvassa, jolleivat olisi lähteneet seikkailemaan Saksan viitoittamalle tielle.

Skenaarioni lähteekin siitä, että Mussolini menee häröilemään Ranskaan, joutuu tämän vuoksi sotaan Britannian kanssa Afrikassa, saa siellä turpiinsa Britannialta ja joutuu siksi ostamaan rauhan luovuttamalla Afrikan-siirtomaansa Britannialle.

Jos Italia ei tekisi tällaisia alueluovutuksia, Britannia voisi uhata maihinnousulla Pohjois-Afrikasta Sisilian kautta Italian emämaahan. Tämä uhka on sen verran suuri, että Afrikan-siirtomaiden menetys on Italialle huomattavasti siedettävämpi vaihtoehto. Lisäksi Saksa vielä painostaa Italiaa suostumaan tähän rauhansopimukseen tekemällä selväksi, että Saksa ei todellakaan aio auttaa Italiaa brittejä vastaan.

[Luuger]

Minä ymmärsin että Italia oli Saksan liittolainen 2. MMS:ssa. Miksei Saksa voisi solmia rauhaa italialaisten kanssa brittejä kohtaan? Koska Suomikin kuului kyseiseen järjestelyyn meidän piti erottaa presidentti joka oli tuon sopimuksen tehnyt, jos siis Saksa pyrkii rauhaan brittien kanssa on Italia siinä _automaattisesti_ mukana, mitään erillisrauhaa ei tehdä.

Kun rauha solmitaan, voisin kuvitella italialaisten ja brittien ehkä tyytyvän alueiden vaihtamiseen (esim Somalimaa Maltasta?). Mutta mitä sanoit maltalaisten läheisistä suhteista Italiaan, se on täyttä puppua. Malta sijaitsee ehkä Italian lähellä ja (nykyään) ensimmäinen virallinen kieli on joko englanti tai italia niin Malta on silti yhtä italialainen kuin Ahvenanmaa on suomalainen. Maltalla puhutaan maltaa, jonka kieli on sekoitus arabiaa, italiaa, espanjaa, ranskaa ja englantia, 30-luvulta lähtien Maltan ainoaksi virallisiksi lueteltiin englanti ja malta, ainoastaan älymystö (20,000 ihmistä?) puhui Italiaa tuolloin, toisena kielenään.

[budenmeyer]

luuger said:

Minä ymmärsin että Italia oli Saksan liittolainen 2. MMS:ssa. Miksei Saksa voisi solmia rauhaa italialaisten kanssa brittejä kohtaan? Koska Suomikin kuului kyseiseen järjestelyyn meidän piti erottaa presidentti joka oli tuon sopimuksen tehnyt, jos siis Saksa pyrkii rauhaan brittien kanssa on Italia siinä _automaattisesti_ mukana, mitään erillisrauhaa ei tehdä.

Käytännössä tarkoitin juuri tuota sanoessani, että Saksa painostaa Italian suostumaan Britannian kanssa sellaiseen rauhansopimukseen, jossa Italia luovuttaa kaikki siirtomaansa (lukuunottamatta Albaniaa, joka ei varsinaisesti ole siirtomaa) Britannialle.

luuger said:

mitä sanoit maltalaisten läheisistä suhteista Italiaan, se on täyttä puppua. Malta sijaitsee ehkä Italian lähellä ja (nykyään) ensimmäinen virallinen kieli on joko englanti tai italia niin Malta on silti yhtä italialainen kuin Ahvenanmaa on suomalainen. Maltalla puhutaan maltaa, jonka kieli on sekoitus arabiaa, italiaa, espanjaa, ranskaa ja englantia, 30-luvulta lähtien Maltan ainoaksi virallisiksi lueteltiin englanti ja malta, ainoastaan älymystö (20,000 ihmistä?) puhui Italiaa tuolloin, toisena kielenään.

OK, mutta Mussolinin mielestä Malta "kuuluu" Italialle.

[Luuger]

Italian ja Brittien rauhan sopimuksesta syntyy kyllä pysyvä eripura, uskoisin että Libyalla on Italialle suurempi symbolinen merkitys kuin Maltalla, enkä sen takia usko Italian vaihtavan Libyaa edes Maltaan. Somalimaa on taas eri asia, mutta en tiedä tyytyisivätkö Britit taas vaihtamaan Somalimaata (Somalia, Eritrea, Etiopia) Maltaan, Maltan strategisen merkityksen tähden.
Jos Saksa painostaa Italiaa antamaan kaikki siirtomaansa, jotka se valloitti saavuttaakseen suurvalta-aseman, tulee Italiassa esiintymään mellakoita ja Saksan on melko pakko lähettää joukkoja taltuttamaan nämä kansannousut.
Britit voivat taas jättää sopimuksen kirjoittamatta tai tyytyä Italian siirtomaihin ja luovuttaa Malta.

[tonttu]

Italian siirtomaat oli Budenmeyerin usein viljelemää sanaa siteeraten perseestä.

Libyan aavikosta ei ollut kuin haittaa. Somalimaan ainoa hyödyllinen käyttötarkoitus oli toimia astinlautana Abessiniaan, mutta kun sieltäkään ne ei saaneet oikein mitään

[budenmeyer]

luuger said:

Italian ja Brittien rauhan sopimuksesta syntyy kyllä pysyvä eripura, uskoisin että Libyalla on Italialle suurempi symbolinen merkitys kuin Maltalla, enkä sen takia usko Italian vaihtavan Libyaa edes Maltaan.

Minusta Libya on ihan turhaa aavikkoa, kun taas Malta on Mussolinin mielestä Sisilian kaltainen italialainen saari.

luuger said:

Somalimaa on taas eri asia, mutta en tiedä tyytyisivätkö Britit taas vaihtamaan Somalimaata (Somalia, Eritrea, Etiopia) Maltaan, Maltan strategisen merkityksen tähden.

Niin, voi olla, että Britannia ei luovu Maltasta millään, koska pitää sitä Gibraltarin kaltaisena strategisesti tärkeänä mestana. Tosin itse en uskoisi Maltan olevan Britannialle mitenkään välttämätön. Ei mikään taho voi estää brittien liikkumista Välimerellä, vaikka Malta kuuluisi Italiaan.

Tosin en itse usko edes Gibraltarin strategiseen välttämättömyyteen. Jos Britannia luovuttaisi Gibraltarin Espanjalle ja Espanja Marokon pohjoisrannikon (AKA Espanjan Marokko) Ranskalle (muu Marokkohan on muutenkin Ranskan siirtomaata), Gibraltarin salmi ei olisi yhden maan hallussa, eikä ole kuviteltavissa, että Ranska ja Espanja yksissä tuumin päättäisivät estää esim. brittien liikkumisen Atlantilta Välimerelle.

Itse asiassa vuoden 1940 kesällä rauhanneuvottelujen yhteydessä voidaan tehdä juuri tällainen järjestely, että Britannia luovuttaa Gibraltarin Espanjalle korvaukseksi siitä, että Espanja luovuttaa Marokon pohjoisrannikon (ml. Ceuta ja Melilla) Ranskalle. Tällöin Ranskan Afrikan-imperiumin laajeneminen kompensoi sitä, että Ranska luovuttaa Korsikan Italialle ja Elsass-Lothringenin Saksalle.

Lisäksi Ranska saa Belgian Kongon. Ranskan pitäisi olla ihan tyytyväinen. Mitään isoja Saksan-vastaisia juttuja ei pitäisi jäädä ranskalaisten hampaankoloon.

luuger said:

Jos Saksa painostaa Italiaa antamaan kaikki siirtomaansa, jotka se valloitti saavuttaakseen suurvalta-aseman, tulee Italiassa esiintymään mellakoita ja Saksan on melko pakko lähettää joukkoja taltuttamaan nämä kansannousut.

Ei siellä mitään mellakoita tule. Italia on fasistinen valtio. Hallituksen vastaiset mielenosoitukset ovat kiellettyjä. Varsinkaan mitään vallankumousta ei voi tulla. Kansa ei todellakaan tartu aseisiin syrjäyttääkseen Mussolinia ihan vain siksi, että Mussolini on luovuttanut Italian Afrikan-siirtomaat Britannialle.

luuger said:

Britit voivat taas jättää sopimuksen kirjoittamatta tai tyytyä Italian siirtomaihin ja luovuttaa Malta.

Joo, tällaisen skenaarion siis nimenomaan haluaisin kirjoituttaa. Tosin Maltan luovuttaminen Italialle ei ole mitenkään välttämätöntä. Tärkeintä on Italian luopuminen siirtomaistaan ja jääminen vuoden 1940 kesän jälkeisten sotien ulkopuolelle lukuunottamatta Kreikan ja Jugoslavian valtausta.

Italiasta on Saksalle pelkkää haittaa. Saksa pääsee Italiasta eroon pakottamalla Italian rauhaan Britannian kanssa. Koska Italia kokee Afrikan-siirtomaiden menetyksen (1940) nöyryyttävänä, Italia ei enää pyri osallistumaan Saksan kanssa idän sotaretkeen kesällä 1941. Italia ei enää lämpene ajatukselle sotimisesta liitossa Saksan kanssa yhteisiä vihollisia vastaan, koska Saksa nöyryytti Italiaa luovuttamalla Italian siirtomaat Britannialle rauhansopimuksessa 1940. Jotta Italia ei kuitenkaan kokisi Saksan täysin pettäneen Italiaa, Saksa kuitenkin painostaa Ranskan luovuttamaan Italialle Korsikan, jota Italia ei itse olisi millään kyennyt valloittamaan. Tällä tavalla Saksa osoittaa, että Saksa on kuitenkin periaatteessa Italian puolella, mutta ei aio sentään sotia Italian puolesta brittejä vastaan pitkin Afrikkaa.

[inkvisiittori]

Saksalle on yks hailee kuka Afrikan omistaa onko se sitten Italia vai Britannia vai ovatko ne itsenäisiä. Saksan päähuomio kiinnittyy välittömästi itään jos rauha saadaan edellä mainituin ehdoin voimaan. Italia voi saada korvaukseksi Jugoslavian ja Maltan se saa pitää sekä Libyan, josta se kontrolloi vain rannikkoa. Kaikki muut Italian maat menevät Brittien ylivallan alle. Ehkä Italia voisi näyttää maailmalle nöyryyttävän arvovaltatappion jälkeen kuinka Jugoslavia valltaan sekä Kreikka eikä Saksan tarvitsisi sitoa niihin voimia, vaan pääsisi keskittymään NL kohti suuntautuvaan hyökkäykseen, joka jo näin aikaistetulla alkaisi kuten suunniteltiin 22.5.1941. Romania ja Bulgaria liittyisivät Britannian kanssa tehdyn rauhan jälkeen välittömästi Saksan etupiiriin. Britanniassa Mussolinia ei muuten pidetty ongelmana, vaan se että oli Hitlerin kanssa liittolainen rassasi Brittejä. Sitäpaitsi on Saksan kannalta yhdentekevää kuka Välimerellä liikuskelee. Ei Saksa eikä Italia voi estää liikehdintää mitenkään Välimerellä, vaikka kuinka haluaisivat estää Britannian vaikutusta alueella. Gibraltar on ja pysyy Briteillä eikä Saksalla ole sinne suuntaan mitään asiaa eikä valitettavaa. Näistä syistä johtuen Italia ei osallistu idän alkavaan sotaan ja Britit näkevät Saksan ja Italian liitolaissuhteen viilenemisen hyvänä asiana. Italia voisi olla herrana Balkanilla, Maltalla ja Libyan rannikolla sekä ehkä Korsikassa laajemmalle ei Italian vaikutusvalta yllä.

[budenmeyer]

inkvisiittori said:

Saksalle on yks hailee kuka Afrikan omistaa onko se sitten Italia vai Britannia vai ovatko ne itsenäisiä. Saksan päähuomio kiinnittyy välittömästi itään jos rauha saadaan edellä mainituin ehdoin voimaan. Italia voi saada korvaukseksi Jugoslavian ja Maltan se saa pitää sekä Libyan, josta se kontrolloi vain rannikkoa. Kaikki muut Italian maat menevät Brittien ylivallan alle. Ehkä Italia voisi näyttää maailmalle nöyryyttävän arvovaltatappion jälkeen kuinka Jugoslavia valltaan sekä Kreikka eikä Saksan tarvitsisi sitoa niihin voimia, vaan pääsisi keskittymään NL kohti suuntautuvaan hyökkäykseen, joka jo näin aikaistetulla alkaisi kuten suunniteltiin 22.5.1941. Romania ja Bulgaria liittyisivät Britannian kanssa tehdyn rauhan jälkeen välittömästi Saksan etupiiriin. Britanniassa Mussolinia ei muuten pidetty ongelmana, vaan se että oli Hitlerin kanssa liittolainen rassasi Brittejä. Sitäpaitsi on Saksan kannalta yhdentekevää kuka Välimerellä liikuskelee. Ei Saksa eikä Italia voi estää liikehdintää mitenkään Välimerellä, vaikka kuinka haluaisivat estää Britannian vaikutusta alueella. Gibraltar on ja pysyy Briteillä eikä Saksalla ole sinne suuntaan mitään asiaa eikä valitettavaa. Näistä syistä johtuen Italia ei osallistu idän alkavaan sotaan ja Britit näkevät Saksan ja Italian liitolaissuhteen viilenemisen hyvänä asiana. Italia voisi olla herrana Balkanilla, Maltalla ja Libyan rannikolla sekä ehkä Korsikassa laajemmalle ei Italian vaikutusvalta yllä.

Muuten olen samaa mieltä, mutta

• Britannia ottaa kyllä Italialta Libyankin ihan kokonaan, eikä Italialle jää mitään alueita Afrikkaan,
  
• Italia ei myöskään todellakaan pysty valtaamaan Kreikkaa ja Jugoslaviaa yksin.
  

Italia hyökkää Albaniasta Kreikkaan (Italia valloitti Albanian jo 1939), joutuu perääntymään verissä päin takaisin Albaniaan, Kreikka siis etenee pitkälle Italian protektoraattiin Albaniaan; Saksa joutuu valloittamaan Jugoslavian ja Kreikan estääkseen Italiaa häviämästä, koska Italian vetäytyminen Kreikasta ja Albaniasta Italiaan voisi johtaa Mussolinin kaatumiseen, mikä puolestaan ei ole Saksan intressissä.

[Puoluesihteeri]

Saksa joutui valloittamaan Jugoslavian vain ja ainoastaan siksi, että tuossa Saksan kanssa aiemmin liittoutuneessa maassa syntyi brittien masinoima vallankaappaus.

[tonttu]

admin said:

Saksa joutui valloittamaan Jugoslavian vain ja ainoastaan siksi, että tuossa Saksan kanssa aiemmin liittoutuneessa maassa syntyi brittien masinoima vallankaappaus.

Tai lähinnä palatsivallankaappaus.
Mielenkiintoista pohtia mitä olisi tapahtunut jos Jugoslavia ei olisi rikkonut terässopimusta. Olisiko se antanut ne usein ratkaiseviksi sanotut 6 viikkoa lisäaikaa Fall Barbarossalle? Olisivatko Jugoslavialaiset sotilaat menestyneet rintamalle paremmin kuin muut balkanilaiset? Tuskin... Mutta ainakaan hirveät kasat partisaaneja eivät olisi sitoneet yhä enemmän ja enemmän muuallakin kipeästi kaivattavia miehiä Saksalta..